Uuden kuun kiertolainen

Viime kirjoituksessani kerroin ensikäynnistämme Tilkan Viuhkassa. Tuolloin olimme vielä onnellisen tietämättömiä siitä, ettemme voisi kevyen toiveikkain mielin jatkaa yrittämistä. Lisäksi lyhyesti väläytelty hoitosuunnitelma ei tulisi alkuunkaan toteutumaan. Puoliso kävi antamassa spermanäytteensä päivä tai kaksi ensikäynnin jälkeen. Noin viikko siitä hän oli päivällä joutunut vastaanottamaan melko järkyttävän puhelun. Puoliso lähetti minulle viestin, jossa kertoi saaneensa lisätietoa spermanäytteestä. Hän pyysi minua soittamaan, kunhan töiltäni ehtisin. Työni on kiireistä ja päivät kuluvat yleensä putkessa, johon sujahdan kun työpaikan oven aamulla avaan. Niin oli käynyt myös tuona torstaina. Onneksi sain puolison viestin vasta, kun olin saanut sen päivän työt päätökseen. Tunsin nimittäin heti, että kaikki ei ole kunnossa ja huoli sai yliotteen kehostani. Soitin puolisolle ja sovimme näkevämme pian keskustassa, jossa meillä olisi hetkinen aikaa ennen illan harrastustani. Emme ehti

1.10.2019 hetkeä ennen kello yhdeksää astuimme Tilkan Viuhkan ovista sisään. Mannerheimintie 164A. Lisääntymislääketieteellinen yksikkö. Olimme saaneet kutsukirjeen jopa kolmisen kuukautta ennen ensitapaamista. Ajalla on tapana kulua nopeasti. Niin se oli toiminut tänäkin syksynä. Ensimmäisenä ilmoittauduimme sähköiseksi ulkoistetulle vastaanottotiskille. Edessämme oli pariskunta, jolla ei ollut paras aamu. He tiuskivat toisilleen. Kouraisi ajatella, missä vaiheessa hoitoja he mahtoivat olla. Toivotaan epäasiallisen puheen taustalla olleen vain huonon aamun ja väsymyksen. Nousimme hissillä odotusaula neljännen kerrokseen. Kävin ainakin kolmesti vessassa ennen hoitajan tapaamista. Elämämme tämän hetken tärkeimmät yksityiskohdat mukana olevalle paperille kirjoitettuina pääsimme vihdoin hoitajan huoneeseen. Vastassa oli lempeä naisoletettu, joka kyseli meiltä paperille jo kertaalleen kirjoitetut yksityiskohdat. Pian tämän jälkeen meidät passitettiin jälleen odotusaulaan, josta lääkäri r