Uuden kuun kiertolainen

Kävimme siis marraskuun alun puolella tapaamassa pankkivirkailijaa. Saimme pankkilainan! Sen verran vieläpä, että se kattaa muutamankin hoidon, jos sellaiseen on tarvetta. Lisäksi voidaan rauhassa suunnitella ensi kesän häitä. Eikä siis tarvitse miettiä jokaista rahareikää niin julmetun tarkkaan. Olemme senkaltainen parivaljakko, että elämme jo valmiiksi melko säästeliäästi. Sellainen elämäntapa kerryttää helposti säästöjä tilille. Kuitenkin tuntuu hyvältä, että rahaa pahan päivän varalle löytyy. Nyt se paha päivä tuli konkreettisesti elämäämme ja tuntuu hyvältä, ettei tarvitse elää kädestä suuhun vain sen takia, ettemme onnistu luonnonmukaisesti saattamaan lastamme alulle. Pieni toiveikkuuskin alkaa nostaa päätään. Viime aikoina on ollut helppoa hengittää. Vaikka henkeä ahdistaakin aika ajoin. Melkoinen kontradiktio. Hengenahdistus liittynee siis näihin lisälyönteihin, joita sydämeni takoo edelleen tuhansia päivässä. Viime viikot ovat onneksi olleet rauhallisempia. Nyt tosin keitin

Isänpäivän 2019 muistan ensimmäistä kertaa melko lailla harmaana. Ulkona on harmaata ja niin on sisällänikin. En tunne varsinaisesti huonoa oloa, katkeruutta, surua tai epäoikeudenmukaisuutta. En vain tunne juuri mitään. Kävin eilen tapaamassa lyhyesti isääni, jotta mikään ei velvoittaisi minua osallistumaan yhteisille isänpäiväjuhlille tänään. En pysty, en jaksa. Suojelen mieliparkaani jäämällä kotiin. On vielä pieni mahdollisuus, että aktivoin itseni kohti vaarinpäivänjuhlia, joihin tulee siis muitankin sukulaisia. Myös se perhe, johon on juuri hiljattain saatu perheenlisäystä ja siskoni perhe, johon onnellisesti odotetaan lasta. Tiedän kuitenkin, että loppuilta sujuu sitten entistä ankeammissa tunnelmissa. Toisaalta voisin lyhyesti vain käydä siellä ja sitten lenkkeillä kotiin. Lenkki ja ulkoilmasta ammentaminen tekisivät varmasti hyvää. Olen vetäytynyt viime aikoina omiin oloihin. Se tuntuu hyvältä ja suojaavan pahalta ololta. Kartan paikkoja, joissa tiedän puhuttavan lapsista ja