Uuden kuun kiertolainen

Tuli mieleen pistäytyä kirjoittamaan vähän kuulumisia runsaslukuiselle seuraajajoukolleni. Tai sitten ihan vain itselleni. On perjantai, joka on viime aikoina tullut hurjan nopeasti vastaan uudestaan. Aika kuluu nopeaan, elämä rakastaa kiiruhtamista. Jopa nyt, kun odotan kuukautisten eli hoitokierroksen alkua kuin uutta kuuta nousevaa. Ajan vääjäämätön valuminen käsistämme on surullistakin. Eniten suren äitiäni, jota sairaus on selvästi vienyt huonompaan suuntaan viime vuoden aikana. Haluaisin jo kovasti, että äiti ja kaikki muutkin rakkaat saisivat iloita kanssamme uutisista perheenlisäyksestä. Ja mitä pikemmin onnistumme tulemaan raskaaksi, sitä pidemmän aikaa oma lapsemme saa tuntea isovanhempansa. Olen edelleen ihmeellisen toiveikas, luottavainenkin onnistumisemme suhteen. Samalla kuitenkin huomaan, etten ajattele lapsen saamista konkretian tasolla ollenkaan. En esimerkiksi osaa hahmottaa sitä, että jo vuoden kuluttua voin hyvin olla tulossa äidiksi. Tai että meillä saattaa sil

Tänään, tämän vuoden tammikuun toisena maanantaina kävimme jälleen yksityisellä klinikalla. Olin saanut aamun vapaaksi töistä. Puoliso lähti mukaani. Koska kaikki on meille uutta, jännittävää ja vierasta, haluamme vastaanottaa kaiken tiedon yhdessä. Mikäli hoidoista tulee rutiinia ja liian tuttua (mitä emme missään unissamme toivo), voin jatkossa käydä perustarkastuksissa hyvin yksinkin. Sitä paitsi puolison tuen määrä on liikuttavaa. Se tuntuu hyvältä. Tällä kertaa tarkistettiin ultralla, olivatko Letrozolit saaneet toivottua tulosta aikaiseksi. Monirakkulaisuuteni vuoksi Letroilla on tarkoitus kasvattaa sopivankokoinen valikoitu joukko munarakkuloita, koska hyperstimulaatioriskin vuoksi niitä ei haluta liikaa. Lääkäri ultrasi minut ja totesi ääneen toisessa munasarjassa olevan oikein mukavan määrän suurentumaan lähteneitä rakkuloita. Myös viereisessä munasarjassa rakkuloita oli ihan hyvin. En äkimmiten löydä Omakannasta tietoa rakkuloiden tarkasta määrästä - tai siis oikeammin Omak

Minun ja puolisoni eli meidän vuosikatsaus: - No, mistäs me aloitetaan? - Ai mistäs me alotettais. Vuodessa on tapahtunu aika paljo kaikkee. Pitäiskö mun ottaa kuvat esiin? Auttaisko se? Kuvista saa tietynlaisen... - Ai minkälaisen? - Et mitä kaikkee onkaan tapahtunu vuoden aikana. - Tehdäänkö niin, että kirjoitetaan kuukausikohtaisesti jotain? - Joo, käy sekin. Pitäis vaan muistella, mitä tammikuussa tapahtu. - No jos otetaan siihen ne kuvat apuun? - Joo! Tammikuu: Vuosi vaihtui kaksin kotona. Lähdimme vastaanottamaan vuosikymmenen viimeistä vuotta kaupunginosamme maamerkille puoleksi yöksi. Kuvasimme matkalla videon, johon oli hauska palata näin vuoden päästä. Joulukuun lopussa valui käyntiin toinen yrityskiertomme. Ajatuksissamme ei edes ollut sitä vaihtoehtoa, ettäkö lapsen alkuun saattaminen olisi meille vaikeaa. Olimme vielä varovaisen toiveikkaita ja innokkaita yrityksessämme saada oma lapsi. Tammikuussa kävimme näköjään myös luistelemassa kummilapsemme kanssa. Helm