Uuden kuun kiertolainen

...until proven otherwise! Otsikko voi hämätä. Mutta annetaan mennä. Minusta on niin kovin hellyyttävä ajatus, että olen elämäni ensimmäistä kertaa raskaana, kunnes toisin todistetaan. Sisääni tuikattiin eilen katetrilla pienen pieni morulavaiheen alkio. Peruutetaan hieman ajassa taaksepäin. Maanantaina punktiossa minulta tyhjennettiin 30 rakkulaa. Niistä 19:stä löytyi munasolu. Seuraavana päivänä saimme hieman lannistavia uutisia. Munasoluista ainoastaan 11 oli ollut kypsiä. Niistä kuitenkin kahdeksan oli hedelmöittynyt. Tästä olimme tosi iloisia. Lisää alkioidemme kohtalosta saisimme tietää sitten loppuviikosta. Perjantaihin tuntui olevan ikuisuus. Maanantaina punktion jälkeisellä kotimatkalla luin uutisen, joka väläytti mahdollisuutta, että työpaikkani sulkee ovensa ja poikkeustilaa ollaan suunniteltu. Iltapäivällä seurattu hallituksen tiedotustilaisuus vahvisti epäilyt. Lojuin kotona sairauslomalla, aran alavatsan vuoksi, keskiviikkoon asti. Päätin kuitenkin olla vielä torstain

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin. Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä. Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana näh

Apua miten voi ihmistä jännittää! Jännitys ei ole jatkuvaa ja aktiivista, vaan se on käväissyt kehossa silloin tällöin pitkin päivää. En jännitä toimenpidettä ollenkaan. Jännitän kuitenkin sitä, saadaanko munasarjoista mitään. Ja jos saadaan, niin hedelmöittyvätkö munasolut alkioiksi asti. Edelleen on tosi vaikeaa tavoittaa rauhaisaa ja luottavaista mieltä sen suhteen. Mistä lie nämä pelot kumpuavat. Eilen munasarjoissa tuntui melkoisesti. Kävelimme muutamien kilometrien matkan, minkä lisäksi leikin kummilapsemme kanssa. Ehkäpä nämä aktiviteetit saivat munasarjat ärsyyntymään ja muistuttamaan, että kannattaa hidastaa tahtia. Alavatsa oli illalla kosketusarka ja rakkuloiden olemassaolo tuntui lähes koko ajan, paitsi levossa. Tänään olen kuitenkin ollut lähes oireeton. Onneksi minun ei tarvitse stressata työkuvioista, koska koronan vuoksi olisin kuitenkin etätöissä. Elämme poikkeuksellista aikaa. Monellakin tapaa. Tulen kirjoittamaan tänne punktiokuulumisia heti, kun olen siitä toipu

Hyvin käyntiin lähtenyt kierros sai matkakumppanikseen pientä epäilystä torstaina. En olisi uskonut, että tulen vielä kiroamaan tätä monirakkulaisuutta toistuvasti. Munasarjat siis reagoivat lääkkeisiin hyvin ennalta-arvaamattomasti. Ultrassa löytyi yksi 24 mm (huhhuh!), viisi 13-18 mm ja yhdeksän 11-12 mm kokoista follikkelia. Niiden lisäksi lääkäri kirjasi ylös kolme 9-10 mm. Kaipa hän siis näki toivoa yhteensä 18 rakkulalla. Papereissa lukee myös oik. 15, vas 8. Olisiko kokonaisjoukkiossa siis jopa 23 follikkelia? Lääkärimme vastasi rehellisesti kysymykseeni siitä, mikä tällä tiellä olisi se huonoin skenaario. Siinä saataisiin punktioitua vain muutama rakkula. Hän sanoi kuitenkin pitkän kokemuksen rintaäänellä, että kyllä niiden pienempien sieltä vielä pitäisi ehtiä matkaan mukaan. Hän taisi jopa sanoa "panevansa päänsä pantiksi" asiasta. Luulenpa vain, että viime kierroksen pettymykset kummittelevat mielessä niin voimakkaina, etten meinaa pystyä päästämään epäilyksistä

Munasarjat ultrattiin maanantaina, kiertopäivänä kuusi. Kierros näyttäisi lähteneen hyvin käyntiin. Oikealta löytyi 11 ja vasemmalta 8 rakkulaa. Suurin osa rakkuloista oli 6-8 mm ja muutama 12 mm. Kohdun limakalvo oli 8,3 mm. Kohdun limakalvoista olen muuten aina ultrauksissa kuullut sen olleen kiertopäivään nähden "oikein hyvä". Jotain hyvää, josta voi olla tosi iloinen! Sitä kun liian usein meinaa alkaa soimata itseään naisena, kun keho ei suostu tulemaan raskaaksi. Yksi follikkeli oli lähtenyt vähän keulimaan, mokomakin 16-millinen pröystäilijä. Sen vuoksi pistettiin Fyremadelia lihaksiin heti klinikalla, koska en ollut aikeissa suunnata kotiin vielä hetkeen. Henkilökohtaisuus ja tilanteiden huolellinen arviointi on kyllä meidän klinikan parhaita puolia. Siellä käydessä tulee aina sellainen olo, että ollaan hyvissä käsissä. Kysyin myös lääkäriltämme tiputtelusta. En kehdannut viedä hänen aikaansa liikaa, koska hän oli suostunut vastaanottamaan meidän iltapäivästä, jote

Inseminaatiokierto päättyi kalpeaan yhden viivan loistoon. Tämä oli kaiketi kolmas raskaustesti, jonka olen tämän taipaleen aikana tehnyt. Viimekertainen laukaisi rytmihäiriöt. Tämäkin satutti, viiva irvisti ivaillen ja alleviivasi epäonnistumista. Epäonnistumista, joka tuntui koko kehossa inhona ja epätoivon väristyksinä. Mutta siitä noustiin. Jo seuraavana päivänä ajatukset ja toiveet olivat uudessa IVF-hoidossa. Se on nyt se varmin keino, jolla myös meistä voi tulla vanhempia. Tämän mahdollisuuden tiedostaminen hirvittää ja tekee onnelliseksi samaan aikaan. Se on nyt sitten tässä. Tai jättää olematta. Tässä elämänhetkessä sunnuntai-iltana tehty big fat negative tarkoitti uuden, ja toivottavasti tällä kertaa onnistuneen, IVF-hoidon alkua. Tai no joo, maanantaiaamuna tein varmistuksena vielä toisen testin. Tiedän, typerää. Jo alkuviikosta ennen kierron alkua otin puhelun klinikalle. Sieltä pahoiteltiin negatiivista testiä, mikä tuntui oikeastaan aika hyvältä. Sain ohjeet kierron alk

Ensimmäinen päivä maaliskuuta. Kevään ensimmäinen päivä. Ei, en ajatellut tänään kirjoittaa joulumuistoista, vaikka ne voisivatkin leijailla ulkona satelevan lumen lailla mieleen. Lunta tupruttaa juuri kun alkoi kalendaarinen kevät. Eikä otsikko viittaa myöskään pääsiäistipuihin. Jonkinlaisen paaston aloittamista olen kyllä miettinyt. Voisinkin tänään pohtia, olisiko joku minulle sopiva paaston kohde 40 päiväksi pääsiäistä odotellessa. Pystyäpä paastoamaan kaikesta lapsettomuushoitoihin liittyvästä: piinailusta, oireiden tulkitsemisista, pistoshoidoista, dosettien täyttämisistä ja tyhjentämisistä, elämän aikatauluttamisesta hoitojen mukaan... Tai pystyisihän sitä paastoamaan, jos olisimme valmiita pitämään oikeasti taukoa hoidoista. Mutta kun emme ole. Vanha tuttu ystäväni, tiputteluvuoto, tuli kuvioihin jo torstaina. Tuntuu turhauttavalta, että jopa keltarauhashormonitukilääkityksestä huolimatta kehoni tiputtelee ennen kuukautisia. Täytyykin jutella lääkärimme kanssa tästä tiputtel