1.10.2019 hetkeä ennen kello yhdeksää astuimme Tilkan Viuhkan ovista sisään. Mannerheimintie 164A. Lisääntymislääketieteellinen yksikkö. Olimme saaneet kutsukirjeen jopa kolmisen kuukautta ennen ensitapaamista. Ajalla on tapana kulua nopeasti. Niin se oli toiminut tänäkin syksynä. Ensimmäisenä ilmoittauduimme sähköiseksi ulkoistetulle vastaanottotiskille. Edessämme oli pariskunta, jolla ei ollut paras aamu. He tiuskivat toisilleen. Kouraisi ajatella, missä vaiheessa hoitoja he mahtoivat olla. Toivotaan epäasiallisen puheen taustalla olleen vain huonon aamun ja väsymyksen.
Nousimme hissillä odotusaula neljännen kerrokseen. Kävin ainakin kolmesti vessassa ennen hoitajan tapaamista. Elämämme tämän hetken tärkeimmät yksityiskohdat mukana olevalle paperille kirjoitettuina pääsimme vihdoin hoitajan huoneeseen. Vastassa oli lempeä naisoletettu, joka kyseli meiltä paperille jo kertaalleen kirjoitetut yksityiskohdat. Pian tämän jälkeen meidät passitettiin jälleen odotusaulaan, josta lääkäri ryhmineen kutsuisi meidät sitten sisään.
Lääkäri oli asiallinen, naisoletettu hänkin, ja kohtasi meidät kunnioittaen. Vieressään hänellä oli tiiminsä, johon kuuluivat kätilö ja -opiskelija. Minun tietoni vaikuttivat jälleen lupaavilta: säännöllinen kierto, eikä mitään sen suurempia perussairauksia. Mitä nyt sydän lyö rinnassa välillä ihan omia aikojaan, mokomakin (eteisperäiset lisälyönnit ovat siis edelleen tiivis osa arkeani). Tietoni käytiin läpi nopeasti ja ilman sen kummempia pysähdyspisteitä. Sen sijaan puolison heille toimittama sperma-analyysi herätti ihmetystä. 100 % epänormaalimuotoisia siittiöitä! Lääkäri kuvaili kyseenlaista löydästä harvinaiseksi sikäli, ettei sellaisia kuulemma ihan joka päivä kävele vastaan. Hän lupasi konsultoida asiassa pian toista lääkäriä.
Konsultoinnin välissä kävimme läpi, mitä käynnit jatkossa pitävät sisällään. Ensi kerralla, toivottavasti jo seuraavan kuukautiskierron alussa (hassua miten ajatus on tottunut siihen, että ei tässä raskaana tälläkään kerralla olla) minulle tehdään munajohtimien aukiolotutkimus. Pääsimme kumpikin makaamaan myös hetkeksi tutkimuspöydälle. Puolison kivekset tunnusteltiin, samoin alavatsan koostumus. Siinä välissä kävin jälleen helpotuksessa tyhjentämässä rakkoni. Seuraavana oli minun vuoroni. Lääkärin otettua klamydiatestin hän tutki paikat sisäisesti ultraäänellä. Löydökset olivat hunajaa korvilleni. Sain taas kuulla, että omissa sisäsynnyttimissäni ei pitäisi olla mitään vikaa. Munarakkuloitakin oli kohtuudella, joten voin heittää ajoittaiset PCOS-epäilyni roskakoriin.
Lopuksi vatvoimme vielä hetken aikaa puolisoni omituisen muotoisia siittiöitä. Ajatus niistä, isopäisten, monihäntäisten ja paksukaulaisten omituisten otusten klaanista huvitti. Toisaalta ajatus koskettaa ja tuntuu epäreilulta puolisoni puolesta. Toisaalta taas melkeinpä toivon, että lapsettomuutemme olisi tästä kiinni. Toiseksi synkin tuomio olisi selittämätön lapsettomuus. Mitä siinä tapauksessa, odottaako vaan ja toivoa joka kierto parasta? Kaikista synkin tuomio olisi taas se, että jommankumman kehossa olisi korjaamaton syy lapsettomuudelle. Sovimme etenevämme niin, että puoliso käy antamassa välittömästi uuden spermanäytteen, joka todetaan liikkuvuuden ja määrän mukaan todennäköisesti normaaliksi. Mikäli sperma on siltä osin normaalia ja munajohtimeni auki siirrymme ovulaation induktioon. Ihmettelin ääneen, miksi ovulaatiota pitää boostata, jos se oletettavasti toimii ihan ilman avitustakin. Lääkäri kertoi, että joillain induktio voi kuitenkin auttaa hedelmöittymisprosessissa. Ajatus induktiosta stressaa enemmän kuin mitkään muut tutkimukset. Elämäni on nimittäin ollut ahdistavien tunteiden täyttämää jo valmiiksi. Huoli on puuhaillut risukasoja ja tuulenpesiä rintaani jo ihan riittävästi. En kaipasi juuri nyt mitään hormoneja sekoittamaan päätäni yhtään sen enempää. Mikäli induktio ei ole oikea avain meidän onneemme ja unelmiimme, lähdetään todennäköisesti kokeilemaan inseminaatiota. Inseminaatio on toimenpide, jossa siemennesteestä pestään parhaimmat yksilöt, jotka oikealla hetkellä ruiskutetaan sitten munajohtimiin. Hedelmöityshoitojen kevyttä sarjaa.
Mitä tulee puolison epänormaaleihin siittiöihin. Jos epänormaali muoto osoittautuu ratkaisevaksi esteeksi, se huomataan juuri inseminaatiovaiheessa. Voi nimittäin olla, etteivät puolison siittiöt ole pesunkestäviä. Tästä ehdin jo vähän huolestua. Kysyin, että voiko silloin tulla vastaan tilanne, jossa emme voikaan saada lasta omilla sukusoluillamme. Lääkäri vastasi tähän toivoa täynnä, että ei suinkaan. En kyllä itse kykene järkeilemään tätä. Jätimme kuitenkin asian sikseen ja pian lähdimme vastaanotolta jo hieman kevyempi huolilasti rinnassamme. Oikeastaan tänään kaikki on aika hyvin.
Olen ollut tänään sydänalaa myöten täynnä lempeää onnea siitä, miten toimiva tiimi me olemme puolison kanssa olleet. Jaksoimme hymyillä koko käynnin ajan. Pientä nauruakin polveili vastaanottohuoneessa. Esimerkiksi siinä hetkessä kun pyysin puolison katsomaan ultraäänen näyttöä, josta hoitaja ihasteli kaunista, paksua limakalvoani ja surkastunutta keltarauhasrakkulaa. Ovulaatio oli oletettavasti tapahtunut siis tässäkin kierrossa.
Nyt olen syömässä palkkiopäivällistä tähän asti mainiosti sujuneen päivän kunniaksi. Lasissa on sitruunavettä ja lautasella Levantin mezelautanen. Falafelit maistuvat taivaallisen hyviltä. Niissä - tai ehkä tomaattipavuissa - on ripaus kanelia. Muuten olisin kyllä kirmannut kotiin rakkaimpani syleilyyn, mutta illan harrastusta ei sovi jättää väliin.
Nousimme hissillä odotusaula neljännen kerrokseen. Kävin ainakin kolmesti vessassa ennen hoitajan tapaamista. Elämämme tämän hetken tärkeimmät yksityiskohdat mukana olevalle paperille kirjoitettuina pääsimme vihdoin hoitajan huoneeseen. Vastassa oli lempeä naisoletettu, joka kyseli meiltä paperille jo kertaalleen kirjoitetut yksityiskohdat. Pian tämän jälkeen meidät passitettiin jälleen odotusaulaan, josta lääkäri ryhmineen kutsuisi meidät sitten sisään.
Lääkäri oli asiallinen, naisoletettu hänkin, ja kohtasi meidät kunnioittaen. Vieressään hänellä oli tiiminsä, johon kuuluivat kätilö ja -opiskelija. Minun tietoni vaikuttivat jälleen lupaavilta: säännöllinen kierto, eikä mitään sen suurempia perussairauksia. Mitä nyt sydän lyö rinnassa välillä ihan omia aikojaan, mokomakin (eteisperäiset lisälyönnit ovat siis edelleen tiivis osa arkeani). Tietoni käytiin läpi nopeasti ja ilman sen kummempia pysähdyspisteitä. Sen sijaan puolison heille toimittama sperma-analyysi herätti ihmetystä. 100 % epänormaalimuotoisia siittiöitä! Lääkäri kuvaili kyseenlaista löydästä harvinaiseksi sikäli, ettei sellaisia kuulemma ihan joka päivä kävele vastaan. Hän lupasi konsultoida asiassa pian toista lääkäriä.
Konsultoinnin välissä kävimme läpi, mitä käynnit jatkossa pitävät sisällään. Ensi kerralla, toivottavasti jo seuraavan kuukautiskierron alussa (hassua miten ajatus on tottunut siihen, että ei tässä raskaana tälläkään kerralla olla) minulle tehdään munajohtimien aukiolotutkimus. Pääsimme kumpikin makaamaan myös hetkeksi tutkimuspöydälle. Puolison kivekset tunnusteltiin, samoin alavatsan koostumus. Siinä välissä kävin jälleen helpotuksessa tyhjentämässä rakkoni. Seuraavana oli minun vuoroni. Lääkärin otettua klamydiatestin hän tutki paikat sisäisesti ultraäänellä. Löydökset olivat hunajaa korvilleni. Sain taas kuulla, että omissa sisäsynnyttimissäni ei pitäisi olla mitään vikaa. Munarakkuloitakin oli kohtuudella, joten voin heittää ajoittaiset PCOS-epäilyni roskakoriin.
Lopuksi vatvoimme vielä hetken aikaa puolisoni omituisen muotoisia siittiöitä. Ajatus niistä, isopäisten, monihäntäisten ja paksukaulaisten omituisten otusten klaanista huvitti. Toisaalta ajatus koskettaa ja tuntuu epäreilulta puolisoni puolesta. Toisaalta taas melkeinpä toivon, että lapsettomuutemme olisi tästä kiinni. Toiseksi synkin tuomio olisi selittämätön lapsettomuus. Mitä siinä tapauksessa, odottaako vaan ja toivoa joka kierto parasta? Kaikista synkin tuomio olisi taas se, että jommankumman kehossa olisi korjaamaton syy lapsettomuudelle. Sovimme etenevämme niin, että puoliso käy antamassa välittömästi uuden spermanäytteen, joka todetaan liikkuvuuden ja määrän mukaan todennäköisesti normaaliksi. Mikäli sperma on siltä osin normaalia ja munajohtimeni auki siirrymme ovulaation induktioon. Ihmettelin ääneen, miksi ovulaatiota pitää boostata, jos se oletettavasti toimii ihan ilman avitustakin. Lääkäri kertoi, että joillain induktio voi kuitenkin auttaa hedelmöittymisprosessissa. Ajatus induktiosta stressaa enemmän kuin mitkään muut tutkimukset. Elämäni on nimittäin ollut ahdistavien tunteiden täyttämää jo valmiiksi. Huoli on puuhaillut risukasoja ja tuulenpesiä rintaani jo ihan riittävästi. En kaipasi juuri nyt mitään hormoneja sekoittamaan päätäni yhtään sen enempää. Mikäli induktio ei ole oikea avain meidän onneemme ja unelmiimme, lähdetään todennäköisesti kokeilemaan inseminaatiota. Inseminaatio on toimenpide, jossa siemennesteestä pestään parhaimmat yksilöt, jotka oikealla hetkellä ruiskutetaan sitten munajohtimiin. Hedelmöityshoitojen kevyttä sarjaa.
Mitä tulee puolison epänormaaleihin siittiöihin. Jos epänormaali muoto osoittautuu ratkaisevaksi esteeksi, se huomataan juuri inseminaatiovaiheessa. Voi nimittäin olla, etteivät puolison siittiöt ole pesunkestäviä. Tästä ehdin jo vähän huolestua. Kysyin, että voiko silloin tulla vastaan tilanne, jossa emme voikaan saada lasta omilla sukusoluillamme. Lääkäri vastasi tähän toivoa täynnä, että ei suinkaan. En kyllä itse kykene järkeilemään tätä. Jätimme kuitenkin asian sikseen ja pian lähdimme vastaanotolta jo hieman kevyempi huolilasti rinnassamme. Oikeastaan tänään kaikki on aika hyvin.
Olen ollut tänään sydänalaa myöten täynnä lempeää onnea siitä, miten toimiva tiimi me olemme puolison kanssa olleet. Jaksoimme hymyillä koko käynnin ajan. Pientä nauruakin polveili vastaanottohuoneessa. Esimerkiksi siinä hetkessä kun pyysin puolison katsomaan ultraäänen näyttöä, josta hoitaja ihasteli kaunista, paksua limakalvoani ja surkastunutta keltarauhasrakkulaa. Ovulaatio oli oletettavasti tapahtunut siis tässäkin kierrossa.
Nyt olen syömässä palkkiopäivällistä tähän asti mainiosti sujuneen päivän kunniaksi. Lasissa on sitruunavettä ja lautasella Levantin mezelautanen. Falafelit maistuvat taivaallisen hyviltä. Niissä - tai ehkä tomaattipavuissa - on ripaus kanelia. Muuten olisin kyllä kirmannut kotiin rakkaimpani syleilyyn, mutta illan harrastusta ei sovi jättää väliin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️