Uuden kuun kiertolainen

Päätinkin pitää piinapäiväkirjaa. Melkoista tajunnanvirtaa tällä kertaa. pp1: Havahdun heti päivän alettua apeuteen. En tunne kehossani mitään erikoista normaaliin olotilaan verrattuna. Olen aivan varma, ettei tästä tälläkään kerralla tullut mitään. Aamulla oli vähän flunssainen olo, mutta kun sekään ei poikkea tavallisesta. Ärsyttävää, kun olen jostain keksinyt, että oireiden tulisi alkaa välittömästi alkionsiirron jälkeen. Ärsyttävää, kun niin monet puhuvat siitä tunteesta. Että sen vain kuulemma tietää, kun on onnistunut, vaikkei oireita olisikaan. Väitän, että senkin voi tuntea, kun ei ole. Tulee pitkät piinapäivät. Toisaalta viime kierrossa tein surutyön jo ennen testipäivää, koska silloinkin valitettavasti olin varma epäonnistumisestani. Se taas helpotti testipäivää ja yksi viiva ei kirpaissutkaan. Toivottavasti tällä kertaa saan testipäivänä nauraa sisäiselle pessimistilleni/realistilleni oikein kunnolla. Nukuin kyllä kahden tunnin päiväunet ja olen sen jälkeen ollut melkoises...

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass...

Olen ollut vähän laiska kirjoittamaan viime aikoina. Tulin kuitenkin pikaisesti kertomaan tänne tuoresiirron tuloksen. Tällä kertaa otsikko ja kuva kertovat kaiken olennaisen. Mieli on kuitenkin ihmeellisen virkeä. Jos ei nyt toiveikas tai kovin luottavainen, niin ainakin valoisa ja onnellinen. Luulen olleeni tuloksesta niin varma jo hyvän aikaa ennen testausta, ettei yksi viiva tällä kertaa tuntunut missään. Tietysti tieto siitä, että hoitomme toistaiseksi jatkuvat, saa mielen hyvin huojentuneeksi. Tässä kierrossa tehdään siis pakastetun alkion siirto. Välillä huomaan jännittäväni sitä, selviävätkö kolme alkiotamme sulattamisesta. Kahta pitää myös jatkoviljellä. Tätä en kuitenkaan osaa jännittää aktiivisesti. Ehkä siirtopäivänä mahassa lentelee sitten enemmän perhosia. Voimia jokaiselle tähän kamalan epävarmaan epidemia-ajanjaksoon!