Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä.
Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkassa, koska erään tuttuni kanssa alkionsiirtomme, kummankin toinen sellainen, osui tällä kertaa samalle päivälle, peräkkäisille ajoille. IVF-siskous ja -ystävyys ansaitsisi ihan oman blogikirjoituksensa. Meidänkin matkaamme on osunut suorastaan käsittämättömiä yhteensattumia. Tätä viimeisintä vaihetta olemme kulkeneet aivan samoja aikaratoja. On ylipäänsä ihme, että törmäsimme aikanaan klinikan odotusaulassa. Myös muut lapsettomuutta läpikäyvät ystävät, vertaistuen muut kanavat ja niiden tuoma tuki ansaitsevat tulla puhutuiksi. Annan kunniani niille kirjoitetun tekstin muodossa joku kerta.
Nyt alkaa sitten vimmatusta oireiden tulkitsemisesta täyttyvät 11 päivää. Yritän keksiä itselleni kaikenlaista kivaa puuhaa tälle ajalle, jotta keskittyisin muihinkin asioihin. Käy nopeasti tylsäksi oireiden tarkkailu, jos se on ainoa tekeminen ihmisellä. Olo ja mieli ovat yllättävät rauhalliset, toiveikkaat ja odottavaiset. Kunpa tällä kertaa saisin edes haaveilla raskauden alkaneen. Viime kierrossa kun niin nopeasti lakkasin uskomasta koko siirron onnistumiseen. Oikeassahan olinkin. Kehoni on vain siitä oikukas, että mahassani nippailee normaalistikin. Suolisto siellä ilmoittelee toiminnastaan. Jospa tulisi muutama oikein kunnon vihlaisu. Myös rintojen aristusta odotan. Tällä kertaa mielenkiintoista on se, että Terolutit ja Ovitrelle eivät ole saaneet aikaan vielä kummempia tuntemuksia. Tästedes kaikki uusi oireilu siis todennäköisesti herättävät toiveita, mikä ei kyllä haittaa yhtään.
Eilen innostuin ajatuksesta kirjata ylös kokonainen kierto vaiheineen. Kirjoittaa muistiin päiväkohtaisesti tuntemuksia, kokemuksia ja ajatuksia aina kunkin kierron päivän ajalta. Nyt tietenkin toivon, ettei sellaiselle hetkeen tulisi mahdollisuutta. Mutta jos käy niin onnettomasti, ettemme tule raskaaksi tästä alkionsiirrosta, voisin seuraavasta kierrosta koota kiertopäiväkirjan. Ai niin, uskalsin kysyä lääkäriltämme ajasta, jona olisi odotettavaa tulla raskaaksi IVF-hoidoissa. Hän kertoi raskauden yleensä alkavan viimeistään kolmannen alkionsiirron tuloksena. Mikäli niistä ei tule raskaaksi, pysähdytään pohtimaan seuraavia tutkimuksen kohteita (esimerkiksi kohdun limakalvon vastaanottokyky ERA-tutkimukselle). Tämä kolmen alkionsiirron rajapyykki luo toivoa ja eräänlaista ryhtiäkin tähän yritykseen.
Nyt siirrän kaikki ajatukseni ja rukoukseni korkeimmalle, että tämä alkionsiirto olisi meidän siirtomme. Tartuhan pieni blastokysti lujasti matkaamme - me odotamme sinua sylit auki! ❤️
Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkassa, koska erään tuttuni kanssa alkionsiirtomme, kummankin toinen sellainen, osui tällä kertaa samalle päivälle, peräkkäisille ajoille. IVF-siskous ja -ystävyys ansaitsisi ihan oman blogikirjoituksensa. Meidänkin matkaamme on osunut suorastaan käsittämättömiä yhteensattumia. Tätä viimeisintä vaihetta olemme kulkeneet aivan samoja aikaratoja. On ylipäänsä ihme, että törmäsimme aikanaan klinikan odotusaulassa. Myös muut lapsettomuutta läpikäyvät ystävät, vertaistuen muut kanavat ja niiden tuoma tuki ansaitsevat tulla puhutuiksi. Annan kunniani niille kirjoitetun tekstin muodossa joku kerta.
Nyt alkaa sitten vimmatusta oireiden tulkitsemisesta täyttyvät 11 päivää. Yritän keksiä itselleni kaikenlaista kivaa puuhaa tälle ajalle, jotta keskittyisin muihinkin asioihin. Käy nopeasti tylsäksi oireiden tarkkailu, jos se on ainoa tekeminen ihmisellä. Olo ja mieli ovat yllättävät rauhalliset, toiveikkaat ja odottavaiset. Kunpa tällä kertaa saisin edes haaveilla raskauden alkaneen. Viime kierrossa kun niin nopeasti lakkasin uskomasta koko siirron onnistumiseen. Oikeassahan olinkin. Kehoni on vain siitä oikukas, että mahassani nippailee normaalistikin. Suolisto siellä ilmoittelee toiminnastaan. Jospa tulisi muutama oikein kunnon vihlaisu. Myös rintojen aristusta odotan. Tällä kertaa mielenkiintoista on se, että Terolutit ja Ovitrelle eivät ole saaneet aikaan vielä kummempia tuntemuksia. Tästedes kaikki uusi oireilu siis todennäköisesti herättävät toiveita, mikä ei kyllä haittaa yhtään.
Eilen innostuin ajatuksesta kirjata ylös kokonainen kierto vaiheineen. Kirjoittaa muistiin päiväkohtaisesti tuntemuksia, kokemuksia ja ajatuksia aina kunkin kierron päivän ajalta. Nyt tietenkin toivon, ettei sellaiselle hetkeen tulisi mahdollisuutta. Mutta jos käy niin onnettomasti, ettemme tule raskaaksi tästä alkionsiirrosta, voisin seuraavasta kierrosta koota kiertopäiväkirjan. Ai niin, uskalsin kysyä lääkäriltämme ajasta, jona olisi odotettavaa tulla raskaaksi IVF-hoidoissa. Hän kertoi raskauden yleensä alkavan viimeistään kolmannen alkionsiirron tuloksena. Mikäli niistä ei tule raskaaksi, pysähdytään pohtimaan seuraavia tutkimuksen kohteita (esimerkiksi kohdun limakalvon vastaanottokyky ERA-tutkimukselle). Tämä kolmen alkionsiirron rajapyykki luo toivoa ja eräänlaista ryhtiäkin tähän yritykseen.
Nyt siirrän kaikki ajatukseni ja rukoukseni korkeimmalle, että tämä alkionsiirto olisi meidän siirtomme. Tartuhan pieni blastokysti lujasti matkaamme - me odotamme sinua sylit auki! ❤️
Tarrasukkia sinne! Jännittävää, onko ollut vielä mitään oireita? Milloin aiot testata?
VastaaPoistaKiitos! <3 No eipä oo kyllä taaskaan ollut mitään oireita. Se vähän madaltaa toiveikkuutta. Testaan vasta testipäivänä eli ensi viikon maanantaina. Sen oon kuitenkin päättänyt, etten katso paperiin pyyhittäessä. Mulla kun alkaa usein Teroluteista huolimatta tiputteluvuoto. Jospa saisin elellä haaveissa, että onkin vain oireeton varhainen tie mulla. Toiveiden elättelyä, mutta ei kai se väärin ole. Mikä tilanne siellä, olitteko julkiselle jonossa - joka on nyt ihan pysähtynyt, inhottava tilanne?
PoistaMun mielestä hyväkin jos jaksaa pitää toivoa yllä ja oikeastihan monet, oisko jopa puolet alkuraskauksista on oireettomia. Ja vielä sullekin voi tulla oireita kun testipäiväänkin vielä aikaa. Toivotaan et plussa tulee kuitenkin maanantaina tuli oireita tai ei! Täällä oltiin jo aloitettu hoitoa kunnes se tosiaan keskeytettiin ja julkinen tauolla määrittelemättömän ajan.
PoistaMahtavaa, että teillä onnistui alkion siirto. Paljon onnea matkaan ja toivottavasti saadaan maanantaina lukea plussauutisia <3 tsemppiä viimeisiin piinapäiviin.
VastaaPoistaKiitos, Emma! Toivottavasti siellä jaksellaan olosuhteisiin nähden mukavasti. Luitko jo uusimmat koronapäivitykset Simpukan sivuilta? 😍
PoistaEpätoivoiselta tuntui vielä eilen päivällä, kun merkkiäkään hoitojen näkymisestä ei ollut. Illalla onneksi huomasin tämän uutisen ja mieli on ollut huomattavasti korkeammalla. Toivottavasti pian käynnistyisi julkisellakin :)
Poista