Siirry pääsisältöön

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan.

Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta.

Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän lomaakin.

Ai niin, episodi ferritiini yllätti. Kontrollikokeessa ferritiini oli noussut kevään 24:stä 113:een! Ihan hullu juttu, jota en oikein vieläkään usko todeksi. Kätilö oli sitä mieltä, että mulla on vain ollut tosi hyvä vaste rautalisälle.

Lapsettomuushoitoblogeissa näkee käytettävän lyhennettä pp lyhenteen dpo sijaan. Tarkoittaako pp piinapäiviä? Oikaisisiko joku, jos olen kovin väärässä. Joka tapauksessa pp5:ttä elellään. Mitään oireita ja tuntemuksia inseminaation onnistumisesta ei ole. Turhauttaa. Eilen katsoin vielä Youtubesta Eero Varilan luennon lapsettomuushoitojen tilastoista. Luento alkoi inseminaation mainitsemisella. "Tässä on tilastoja Suomesta eri hoitomuodoista. Inseminaatiolla nyt ei kovin hyvät tulokset ole. Se on keskimäärin alle kymmenen prosenttia." Luento oli kyllä ihan hyvä, jos hoidot matemaattisesti tarkasteltuina kiinnostaa.


Kommentit

  1. Hei! Pakko mainita tuohon inseminaation liittyen, että aina siinä jotkut onnistuvat, ja usein aivan odottamatta. Minulle ja puolisolleni tehtiin inssi pistoshoidoilla tammikuun lopussa, ja siittiöitä oli pesun jälkeen vain 1,5 milj./ml. Ja eteenpäin liikkuvia n.75 % niistä. Eli hyvin alhaiset luvut, lääkärikin sanoi Naikkarilla etteivät he edes lähtökohtaisesti yleensä tee inseminaatiota jos siittiöiden määrä on alle 2 milj./ml. Myös oma kohdun limakalvoni oli inseminaation teon aikaan ohut, alle 6 milliä.
    Sen takia yllätys olikin suuri kun raskaustesti näyttikin plussaa pari viikkoa inssin jälkeen :) Eli ei voi ikinä etukäteen tietää! Toivottavasti tästä saat toivoa, ja onhan teille olemassa vielä paljon vaihtoehtoja, jos ei tällä kertaa onnistu.
    Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista sekä tsempeistä ja onpa upeita kuulumisia! Teillä on ollut onni ja tuuri todella matkassa. Mitkä ja miten pitkän aikaa inseminaatiosta olivat ensioireet, jotka saivat epäilemään raskautta? Meillä muuten siittiöiden määrä oli juuri hieman yli tuon 2 milj, että ei ne luvut päätä huimanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole ollut vielä mitään raskausoireita, ja nyt menossa vasta rv 5+3, joten voi olla että oireita tulee vasta myöhemmin. Onneksi hormonit kuitenkin nousseet testien perusteella ihan normaalisti, mutta totuus selviää sitten vasta varhaisultrassa maaliskuun puolella.
      Testasin siis ensin raskaustesteillä sitä, kuinka nopeasti irrotuspiikki Pregnyl häviää kehostani, ja sitten dpo10/dpo11 huomasin että viiva alkoi taas pikkuhiljaa vahvistumaan :)
      Ehkä se, etten todellakaan ajatellut inssin onnistuvan, vähensi jotenkin stressiä ja paradoksaalisesti nosti onnnistumismahdollisuuksia :D Seuraan mielenkiinnolla tämän blogin kuulumisia, kiva jos päivittelet mahdollisia oireita ja fiiliksiä!

      Poista
    2. Jännittäviä aikoja elelet! Kertoile ihmeessä tänne, kun raskaus varmistuu. Ja mukava, että seuraat. Mä päivittelen tänne taatusti kuulumisia, mutta oireista en ehkä niinkään. Niitä kun ei ole, ei sitten minkäänlaisia. Mutta jospa meilläkin olis oireeton alkuraskaus niin kuin teillä 🤞

      Poista
  3. Onnea blogin vuosipäivästä. Sitä ei onneksi tiedä, minkälainen matka on edessä, kun blogia aloittaa.

    Tuosta pp:stä, niin käsitykseni on, että se tarkoittaa alkion siirron jälkeisiä piinapäiviä. Eli kun alkio siirretään niin se on pp0. Mutta voi se varmasti hyvin tarkoittaa myös ihan piinapäiviä. Itse käytän termia dpo, kun lasketaan ovulaation jälkeisiä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täsmennyksestä! Ahaa, niin siis että vain alkion siirron yhteydessä käytettöis tuota pp:tä. Voi muuten olla. Ja kiitos myös kommentista 😊 mä oon nyt ihan fiilareissa jokaisesta sellaisesta.

      Poista
    2. Näin olen sen ymmärtänyt, mutta voi toki olla mahdollista, että olen väärässä :).

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Punktiopäivä

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin. Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä. Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana näh

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut