Siirry pääsisältöön

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan.

Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta.

Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän lomaakin.

Ai niin, episodi ferritiini yllätti. Kontrollikokeessa ferritiini oli noussut kevään 24:stä 113:een! Ihan hullu juttu, jota en oikein vieläkään usko todeksi. Kätilö oli sitä mieltä, että mulla on vain ollut tosi hyvä vaste rautalisälle.

Lapsettomuushoitoblogeissa näkee käytettävän lyhennettä pp lyhenteen dpo sijaan. Tarkoittaako pp piinapäiviä? Oikaisisiko joku, jos olen kovin väärässä. Joka tapauksessa pp5:ttä elellään. Mitään oireita ja tuntemuksia inseminaation onnistumisesta ei ole. Turhauttaa. Eilen katsoin vielä Youtubesta Eero Varilan luennon lapsettomuushoitojen tilastoista. Luento alkoi inseminaation mainitsemisella. "Tässä on tilastoja Suomesta eri hoitomuodoista. Inseminaatiolla nyt ei kovin hyvät tulokset ole. Se on keskimäärin alle kymmenen prosenttia." Luento oli kyllä ihan hyvä, jos hoidot matemaattisesti tarkasteltuina kiinnostaa.


Kommentit

  1. Hei! Pakko mainita tuohon inseminaation liittyen, että aina siinä jotkut onnistuvat, ja usein aivan odottamatta. Minulle ja puolisolleni tehtiin inssi pistoshoidoilla tammikuun lopussa, ja siittiöitä oli pesun jälkeen vain 1,5 milj./ml. Ja eteenpäin liikkuvia n.75 % niistä. Eli hyvin alhaiset luvut, lääkärikin sanoi Naikkarilla etteivät he edes lähtökohtaisesti yleensä tee inseminaatiota jos siittiöiden määrä on alle 2 milj./ml. Myös oma kohdun limakalvoni oli inseminaation teon aikaan ohut, alle 6 milliä.
    Sen takia yllätys olikin suuri kun raskaustesti näyttikin plussaa pari viikkoa inssin jälkeen :) Eli ei voi ikinä etukäteen tietää! Toivottavasti tästä saat toivoa, ja onhan teille olemassa vielä paljon vaihtoehtoja, jos ei tällä kertaa onnistu.
    Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista sekä tsempeistä ja onpa upeita kuulumisia! Teillä on ollut onni ja tuuri todella matkassa. Mitkä ja miten pitkän aikaa inseminaatiosta olivat ensioireet, jotka saivat epäilemään raskautta? Meillä muuten siittiöiden määrä oli juuri hieman yli tuon 2 milj, että ei ne luvut päätä huimanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole ollut vielä mitään raskausoireita, ja nyt menossa vasta rv 5+3, joten voi olla että oireita tulee vasta myöhemmin. Onneksi hormonit kuitenkin nousseet testien perusteella ihan normaalisti, mutta totuus selviää sitten vasta varhaisultrassa maaliskuun puolella.
      Testasin siis ensin raskaustesteillä sitä, kuinka nopeasti irrotuspiikki Pregnyl häviää kehostani, ja sitten dpo10/dpo11 huomasin että viiva alkoi taas pikkuhiljaa vahvistumaan :)
      Ehkä se, etten todellakaan ajatellut inssin onnistuvan, vähensi jotenkin stressiä ja paradoksaalisesti nosti onnnistumismahdollisuuksia :D Seuraan mielenkiinnolla tämän blogin kuulumisia, kiva jos päivittelet mahdollisia oireita ja fiiliksiä!

      Poista
    2. Jännittäviä aikoja elelet! Kertoile ihmeessä tänne, kun raskaus varmistuu. Ja mukava, että seuraat. Mä päivittelen tänne taatusti kuulumisia, mutta oireista en ehkä niinkään. Niitä kun ei ole, ei sitten minkäänlaisia. Mutta jospa meilläkin olis oireeton alkuraskaus niin kuin teillä 🤞

      Poista
  3. Onnea blogin vuosipäivästä. Sitä ei onneksi tiedä, minkälainen matka on edessä, kun blogia aloittaa.

    Tuosta pp:stä, niin käsitykseni on, että se tarkoittaa alkion siirron jälkeisiä piinapäiviä. Eli kun alkio siirretään niin se on pp0. Mutta voi se varmasti hyvin tarkoittaa myös ihan piinapäiviä. Itse käytän termia dpo, kun lasketaan ovulaation jälkeisiä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täsmennyksestä! Ahaa, niin siis että vain alkion siirron yhteydessä käytettöis tuota pp:tä. Voi muuten olla. Ja kiitos myös kommentista 😊 mä oon nyt ihan fiilareissa jokaisesta sellaisesta.

      Poista
    2. Näin olen sen ymmärtänyt, mutta voi toki olla mahdollista, että olen väärässä :).

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai...

Raskauden puoliväli ylitetty

Ja se on juhlan paikka. Olen juhlinut ensimmäisen puoliskon täyttymistä jo jonkin aikaa. Juhlakavereina ovat olleet puoliso ja meidän kaksi vatsassa kasvavaa kaverusta. Juhlimisen pääagendana on ollut raskauden jokahetkinen ihmetteleminen ja vatsamakuulle asettuminen liikkeitä kuulostelemaan. En muista koskaan eläneeni näin onnellista aikaa.  Raskaus-appissa oli tänä aamuna (21+2) ajatus siitä, että tällä hetkellä odottajasta saattaa tuntua siltä, kun ei unohtaisi tätä ajanjaksoa ensimmäisine potkuineen ikinä. Mutta silti paljon usein unohtuu lapsen syntymän myötä. Sovellus muistutti siitä, että on mukavaa, jos ehtii kirjoittaa ajatuksia ja koettua ylös. Lapsestakin voi olla myöhemmin mukava lukea tai kuunnella näitä muistoja. Siitä sain kipinän istua tänään alas ja kirjoittaa hieman, missä mennään.  Ihanat, hieman ristiriitaiset, mutta niin suloiset liikkeet! Niitä olen tuntenut tiiviimmin ja tunnistettavammin noin viikon verran. Suunnilleen viikolla 18 aloin tuntea joitain y...