...syntyvät ensimmäiset julkaistavat ajatukset näille sivuille. Eivät ne ajatukset ihan uusia toki ole. Perheen perustaminen ja vauvahaave ovat olleet pienessä kahden yksikön perheessämme ajankohtaisia puheenaiheita viime vuoden lopulta asti. On hyvä aloittaa kirjoittaminen tänään, koska eilisen kirjoitus olisi voinut olla sävyltään täysin toisenlainen: innostuneisuuden, toiveikkuuden, ahdistuksen ja epätietoisuuden tahraama sekasotku. Palataan ajassa eiliseen aamuun.
Loma. Mikä ihana syy panna koti ja keho kuntoon. Lomat ovat aina olleet minulle itseni ja ympäristöni huoltamisen aikaa. Koska lomiahan riittää, niiden aikana ehtii tehdä paljon muitakin juttuja, jotta ei ihan tylsäksi tarvitse heittäytyä. Kesälomalla varaan itselleni alkuun aina hammaslääkärin. Tällä kertaa talvilomalla oli vuorossa gynekologi. Toiveissa perustarkastus ja ennen kaikkea keskustelu toiveesta tulla raskaaksi.
Odotusaulassa jännitti. Yritin keskittää ajatukseni palmuvehkoja ihaillessani siihen, mitä kaikkea kivaa aikoisin kesällä kasvattaa parvekkeelle ja pihamme kasvatuslaatikkoon. Kävin kolme kertaa pissalla. Lääkäri oli myöhässä viitisen minuuttia.
Jännitys kaikkosi hyvin pian huoneeseen päästyäni. Lääkäri oli lempeä, kuunteleva ja herätti luottamusta. Kerroin vuoden 2013 kystaepäilystä. Ovat kuulemma yleensä toiminnallisia vaivoja ja melko yleisiä. "Säännöllinen kuukautiskierto, viimeisimmät alkoivat 10.2. Perusterve nainen, miehelläkään ei mitään sairauksia ja normaali murrosikä, kohtuullisesti alkoholia, ei tupakkaa, ei kilpirauhasen vajaatoimintaa lähisuvussa... hmmmm... oikein hyvältä kuulostaa! Ja kiertopäivä on tänään 11-12. Otollinen aika ovulaatiolle. Katsotaan siis sisälle."
Riisuin housuni ja asettauduin tutkimustuoliin. Kömpelön tuolin reunalla roikkuminen ei tuntunut epämiellyttävältä. Ensin otettiin toiveestani Papa-koe. Nips. Ei tuntunut missään. Jokaisella taitaa olla joku superkyky. Minulla se on taito olla rentona lääkärinpenkissä. Hampaanikin porataan ja paikataan aina ilman puudutusta. Siirrytään takaisin hampaista emättimeeni. Nyt tulevat ne kaikkein innostavimmat ja toiveikkaimmat uutiset: Emätin, kohdunkaula ja kohtu näyttivät ja tuntuivat erinomaisen kauniilta ja terveiltä. Vasemmassa munasarjassa näkyi useita follikkeleita eli munarakkuloita, kuulemma "vaikka muille olisi jakanut". Ja yksi selkeästi suurempi johtofollikkeli! Se oli valtava mustanvärinen papu, joka oli itselleni liikuttavin näky pitkään aikaan. Siellä se kölli muiden mustapapujen seassa. Lääkäri sanoi, että tulitpa hyvään aikaan. Ovulaatio vaikuttaa tapahtuvan huomenaamulla tai -illalla.
Lopuksi keskustelimme vielä muutamista mieltä vaivanneista kysymyksistä (esimerkiksi siitä, voisiko minulla sitten kuitenkin olla hertanmallinen kohtu, koska siskollanikin on). Kuulemma niilläkin tullaan ihan hyvin raskaaksi. Eikä se tällä tutkimuksella kovin sydämelliseltä vaikuttanut. Lääkäri kirjoitti vielä lähetteen puolisolleni sperma-analyysiin, mikäli sellaista ehdimme edes enää miettimään. Tämän jälkeen hän toivotti onnea matkaan ja lähetti minut kotiin "heiluttamaan peittoa". Kovin onnellisena ja toiveikkaana lähdin lounaan kautta mieheni luokse kotiin.
Mitä sitten tapahtui illalla? Olin maanantaina ostanut ovulaatiotestejä. Ihan vain mielenkiinnosta ja varmuuden vuoksi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Mieleeni olivat jääneet lääkärin sanat: "Jos tänään teet ovulaatiotestin, se on aivan varmasti positiivinen". Muistankohan oikein, kuulinkohan oikein? No, minähän tein työtä käskettyä. Pissasin kuppiin, kastoin tikun pään keltaiseen ja ryhdyin tuijottamaan muovista testivälinettä. Näin heti, ettei puikkoon alkanut muodostua kahta vahvaa viivaa. Istahdin hetkeksi sohvalle rakkaani viereen. Muutaman minuutin päästä pyysin häntä vessaan katsomaan tulosta kanssani. Tiesin jo tarvitsevani kannattelijaa. Puikon kontrolliviiva oli vahva, testi oli siis onnistunut, mutta testiviiva loisti vahvasti poissaolollaan.
Jokaisella meillä taitaa olla niiden superkykyjen lisäksi elämää hankaloittavia kykyjä. Oma antisuperkykyni on murehtiminen ja asioiden ylianalysointi. Niinpä negatiivinen testitulos sai minut sukeltamaan hetkeksi epätoivon ja ahdistuksen syviin vesiin. Itkua seurasi ankara googlettaminen. Toiset sivut antoivat toivoa, toiset palauttivat mustan maan pinnalle. Jäljelle pohdinnoista ja luetusta jäivät nämä skenaariot:
1) Hyvä vaihtoehto: Testit eivät toimi minulla. Aivolisäkkeeni ei ehkä eritä LH-hormonia sitä vertaa, että sen voisi havaita apteekin omilla testeillä (käytin YA:n omia testejä). Tiedä sitten, toimisivatko myöskään vaikkapa Clearblue Digitalit. En ehkä uskalla kokeilla nyt enää yhtään mitään. Paitsi sitten mahdollisessa ensi kierrossa.
2) Paras vaihtoehto: Ovulaatio eli munarakkulan irtoaminen ja liikkeelle lähtö olivat ehtineet jo tapahtua ennen eilen klo 22 tekemääni testiä. Tämän skenaarion valossa LH-huippu olisi ollut luettavissa jo eilen tai jopa toissapäivänä.
3) Kaikista karmein vaihtoehto: Minä en hienoista follikkeleistani huolimatta ovuloi. Se on sitten ihan oman työstämisensä paikka, mikäli näin jonain päivänä todetaan. Onneksi ovulaation tueksi on saatavilla lääkitystä.
4) Vähän harmillinen vaihtoehto: Jostain syystä en juuri tässä kierrossa ovuloinut.
Mikä ikinä sitten olikaan negatiivisen testituloksen taustalla, nyt on aika harjoittaa tämän vuoden mantraa. Se on turhista keloista irtipäästäminen. Kuten kaikki tietävät, myös raskaaksi yrittämisessä tärkeintä on muistaa rentous ja rauhaisa mieli (edit: noin puoli vuotta myöhemmin huomasin tästä tulleen inhokkivinkkini, jota saa aika usein kuulla ulkopuolisilta, joille on erehtynyt omista perheenlisäyshaaveista ja vauvantekoyrityksistä kertomaan). Tervetuloa seuraamaan omaa matkaani kohti seuraavaa aamua ja lopulta uutta kiertoa!
Loma. Mikä ihana syy panna koti ja keho kuntoon. Lomat ovat aina olleet minulle itseni ja ympäristöni huoltamisen aikaa. Koska lomiahan riittää, niiden aikana ehtii tehdä paljon muitakin juttuja, jotta ei ihan tylsäksi tarvitse heittäytyä. Kesälomalla varaan itselleni alkuun aina hammaslääkärin. Tällä kertaa talvilomalla oli vuorossa gynekologi. Toiveissa perustarkastus ja ennen kaikkea keskustelu toiveesta tulla raskaaksi.
Odotusaulassa jännitti. Yritin keskittää ajatukseni palmuvehkoja ihaillessani siihen, mitä kaikkea kivaa aikoisin kesällä kasvattaa parvekkeelle ja pihamme kasvatuslaatikkoon. Kävin kolme kertaa pissalla. Lääkäri oli myöhässä viitisen minuuttia.
Jännitys kaikkosi hyvin pian huoneeseen päästyäni. Lääkäri oli lempeä, kuunteleva ja herätti luottamusta. Kerroin vuoden 2013 kystaepäilystä. Ovat kuulemma yleensä toiminnallisia vaivoja ja melko yleisiä. "Säännöllinen kuukautiskierto, viimeisimmät alkoivat 10.2. Perusterve nainen, miehelläkään ei mitään sairauksia ja normaali murrosikä, kohtuullisesti alkoholia, ei tupakkaa, ei kilpirauhasen vajaatoimintaa lähisuvussa... hmmmm... oikein hyvältä kuulostaa! Ja kiertopäivä on tänään 11-12. Otollinen aika ovulaatiolle. Katsotaan siis sisälle."
Riisuin housuni ja asettauduin tutkimustuoliin. Kömpelön tuolin reunalla roikkuminen ei tuntunut epämiellyttävältä. Ensin otettiin toiveestani Papa-koe. Nips. Ei tuntunut missään. Jokaisella taitaa olla joku superkyky. Minulla se on taito olla rentona lääkärinpenkissä. Hampaanikin porataan ja paikataan aina ilman puudutusta. Siirrytään takaisin hampaista emättimeeni. Nyt tulevat ne kaikkein innostavimmat ja toiveikkaimmat uutiset: Emätin, kohdunkaula ja kohtu näyttivät ja tuntuivat erinomaisen kauniilta ja terveiltä. Vasemmassa munasarjassa näkyi useita follikkeleita eli munarakkuloita, kuulemma "vaikka muille olisi jakanut". Ja yksi selkeästi suurempi johtofollikkeli! Se oli valtava mustanvärinen papu, joka oli itselleni liikuttavin näky pitkään aikaan. Siellä se kölli muiden mustapapujen seassa. Lääkäri sanoi, että tulitpa hyvään aikaan. Ovulaatio vaikuttaa tapahtuvan huomenaamulla tai -illalla.
Lopuksi keskustelimme vielä muutamista mieltä vaivanneista kysymyksistä (esimerkiksi siitä, voisiko minulla sitten kuitenkin olla hertanmallinen kohtu, koska siskollanikin on). Kuulemma niilläkin tullaan ihan hyvin raskaaksi. Eikä se tällä tutkimuksella kovin sydämelliseltä vaikuttanut. Lääkäri kirjoitti vielä lähetteen puolisolleni sperma-analyysiin, mikäli sellaista ehdimme edes enää miettimään. Tämän jälkeen hän toivotti onnea matkaan ja lähetti minut kotiin "heiluttamaan peittoa". Kovin onnellisena ja toiveikkaana lähdin lounaan kautta mieheni luokse kotiin.
Mitä sitten tapahtui illalla? Olin maanantaina ostanut ovulaatiotestejä. Ihan vain mielenkiinnosta ja varmuuden vuoksi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Mieleeni olivat jääneet lääkärin sanat: "Jos tänään teet ovulaatiotestin, se on aivan varmasti positiivinen". Muistankohan oikein, kuulinkohan oikein? No, minähän tein työtä käskettyä. Pissasin kuppiin, kastoin tikun pään keltaiseen ja ryhdyin tuijottamaan muovista testivälinettä. Näin heti, ettei puikkoon alkanut muodostua kahta vahvaa viivaa. Istahdin hetkeksi sohvalle rakkaani viereen. Muutaman minuutin päästä pyysin häntä vessaan katsomaan tulosta kanssani. Tiesin jo tarvitsevani kannattelijaa. Puikon kontrolliviiva oli vahva, testi oli siis onnistunut, mutta testiviiva loisti vahvasti poissaolollaan.
Jokaisella meillä taitaa olla niiden superkykyjen lisäksi elämää hankaloittavia kykyjä. Oma antisuperkykyni on murehtiminen ja asioiden ylianalysointi. Niinpä negatiivinen testitulos sai minut sukeltamaan hetkeksi epätoivon ja ahdistuksen syviin vesiin. Itkua seurasi ankara googlettaminen. Toiset sivut antoivat toivoa, toiset palauttivat mustan maan pinnalle. Jäljelle pohdinnoista ja luetusta jäivät nämä skenaariot:
1) Hyvä vaihtoehto: Testit eivät toimi minulla. Aivolisäkkeeni ei ehkä eritä LH-hormonia sitä vertaa, että sen voisi havaita apteekin omilla testeillä (käytin YA:n omia testejä). Tiedä sitten, toimisivatko myöskään vaikkapa Clearblue Digitalit. En ehkä uskalla kokeilla nyt enää yhtään mitään. Paitsi sitten mahdollisessa ensi kierrossa.
2) Paras vaihtoehto: Ovulaatio eli munarakkulan irtoaminen ja liikkeelle lähtö olivat ehtineet jo tapahtua ennen eilen klo 22 tekemääni testiä. Tämän skenaarion valossa LH-huippu olisi ollut luettavissa jo eilen tai jopa toissapäivänä.
3) Kaikista karmein vaihtoehto: Minä en hienoista follikkeleistani huolimatta ovuloi. Se on sitten ihan oman työstämisensä paikka, mikäli näin jonain päivänä todetaan. Onneksi ovulaation tueksi on saatavilla lääkitystä.
4) Vähän harmillinen vaihtoehto: Jostain syystä en juuri tässä kierrossa ovuloinut.
Mikä ikinä sitten olikaan negatiivisen testituloksen taustalla, nyt on aika harjoittaa tämän vuoden mantraa. Se on turhista keloista irtipäästäminen. Kuten kaikki tietävät, myös raskaaksi yrittämisessä tärkeintä on muistaa rentous ja rauhaisa mieli (edit: noin puoli vuotta myöhemmin huomasin tästä tulleen inhokkivinkkini, jota saa aika usein kuulla ulkopuolisilta, joille on erehtynyt omista perheenlisäyshaaveista ja vauvantekoyrityksistä kertomaan). Tervetuloa seuraamaan omaa matkaani kohti seuraavaa aamua ja lopulta uutta kiertoa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️