Siirry pääsisältöön

Greippimehu ja ovulaatiotikut

Viimekertainen kierto päättyi pettymykseen. Tai eipä se niin valtaisa pettymys ollut. Olin jo valmistautunut kuukautisiin. En tiedä, olenko aina tiputellut ruskeaa vuotoa useita päiviä ennen kuukautisten alkua, ja nyt sitten vasta huomaan sen. Vai onko oire tosiaan uusi ja ilmestynyt tässä yrittämisen myötä. Jos, niin mistä se kertoo? Lisäksi ihoni on kukkinut kovasti. Aivan kuin se ironisesti yrittäisi koristaa minua joihinkin juhliin, joita ei koskaan tule.

Nyt eletään uutta kiertoa ja ollaan kiertopäivässä 14. Jodelin Vauvakuume-ryhmä on ollut ahkerassa kulutuksessa. Kirjoitan ja luen. Vastaan ja teen uusia aloituksia. Niille, jotka eivät tunne Jodelia kerrottakoon, että se on anonyymi sosiaalisen median alusta. Ladattavissa sovelluksena puhelimeen. Lisäksi olen juonut päivittäin greippimehua, aloittanut myös vehnänalkioöljyn käytön ja napsinut päivittäin vitamiineja (d-vitamiini, foolihappo, sinkki...). Doupeimmat Jumala seivaa.

Greippimehu - tuo poppakonsteista tunnetuin! Googletapa greippimehu, niin jo etusivu on täynnä aloituksia ja artikkeleita siitä, miten se maksimoi mahdollisuutta tulla raskaaksi. Vaikutus perustuu kohdunlimojen vahvistamiseen. Tässä kierrossa olen juonut greippimehua joka päivä 2-3 dl. Olen koukuttunut sen kirpeään makuun. Tropicana on hyvää, mutta kallista. Yksi tölkki maksaa omassa lähikaupassani lähes neljä euroa. God Morgonin verigreippimehu on paljon edullisempaa, mutta jostain syystä en koe sitä niin tehokkaaksi. Mihin lie tuokin ennakkoluulo perustuu. Lidlistä löysin edullisesti Rauch-merkkistä Happy Day Pink Grapefruit -mehua. Se oli hyvää ja edullista. Täytyypä taas alkuviikosta käydä meidän lähi-Lidlissämme, johon ei onneksi ole matkaa kuin kilometrin verran.

Tätä kiertoa on sävyttänyt epätoivo ja ahdistus. Ja sitten myöhemmin toivo ja olemisen sietämätön keveys. Tämä johtuu ovulaatiotikuista. Kerroinhan ensimmäisessä kirjoituksessani siitä ovulaatiotikkuepisodista, joka vahvan negatiivisen tuloksen myötä painoi mieleni synkkiin tunnelmiin. Päätin, että tässä kierrossa tikutan kolmen eri merkin tikuilla ja katson, onko todellakin niin, etten onnistuu saamaan tikkuihin edes haaleaa viivaa. Jos näin on, voin hyvillä mielin hakeutua lääkäriin ja kertoa, etten todellakaan taida ovuloida.

Aloitin testaamisen varhain, jo kiertopäivänä 8, maanantaina 18.3. En onnistunut saamaan tikkuihin, enkä edes Clear Bluen digitaaliseen testiin mitään. CB:n testin näyttöön ilmeistyi maanantaina ja tiistaina tyhjä ympyrä. Ontto, tyhjyyttään kumiseva, kuin ilmeettömyydellään tahallisesti päin kasvojani ivaileva naama. Päätin pitää muutaman päivän taukoa CB:n testin kanssa. Sillä välin kokeilin, josko Raskauskeijun erittäin herkkiin tai YA:n testeihin ilmeistyisi jotain. Ei ilmestynyt. Ahdistus alkoi raivata elintilaa mielestäni. Kunnes sitten sain jälleen toivoa eräältä Jodeliin kommentoineelta: ovulaatio voi 28-32 pituisessa kierrossa hyvin olla vielä kierron päivinä 17, 18 tai 19 ja silti luteaalivaihe on riittävän pitkä (luteaalivaihe on siis aika ovulaatiosta uuden kuukautiskierron alkuun. Jos se on alle 10 päivää, munasolu ei hedelmöittyessään välttämättä ehdi kiinnittyä kohdunseinämään ennen uuden vuodon alkua).

Lauantaina olin hyvin levännyt ja harrastimme mieheni kanssa seksiä heti herättyämme. Edes tätä ennen tikutettu kasvoton naama ei vähentänyt haluja. Tiesin, että vielä sunnuntaina ja maanantaina minun on mahdollista tikuttaa se vilkkuva hymynaama. Olemme kummatkin päivätöissä ma-pe ja peruskuviossa nautimme seksistä parhaiten viikonloppuna, kun olemme saaneet nukkua viikon työväsymyksen pois.

Sunnuntaina heräsin klo 9.30 ja hiivin vessaan tekemään CB:n testiä. Meinasin jo jättää väliin koko testauksen, koska totuuden kohtaaminen voisi olla liian rankkaa. Testi vilkutti tikun kuvaa onnistuneesta testauksesta ja jäin odottamaan tulosta. Kävin juomassa lasin vettä ja palasin vessaan katsomaan tuloksia. Ja kyllä!!! Näytöllä vilkkui hymynaama merkkinä korkeasta estrogeenipitoisuudesta!!! :) Lähdin herättämään miestäni. Hänet herätti siis kaksi vilkkuvaa hymynaamaa. Sen verran muikeana sitä itsekin olin. Tämä tuntuu lupaukselta raskaudesta. Toivossa on hyvä olla.

Nyt sitten vielä odotan, meneekö testaus odotusten mukaan loppuun asti. Tällöin näytöllä tulisi vilkkua hymynaama vielä seuraavat kaksi aamua ja kolmantena hymynaaman pitäisi olla stabiili. Pysyvä hymynaama on merkki LH-piikistä eli pian tapahtuvasta ovulaatiosta. Kun sen olen omin silmin nähnyt, voin huokaista tyytyväisyyttäni. Minä ovuloin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai