Siirry pääsisältöön

Piinan päivät

Vielä ei ole edes pääsiainen ja silti täällä vietetään piinaviikkoa. Kovin hiljainenkin se on ollut, koska parantelen ja odottelen kadonnutta ääntä tulevaksi takaisin.

Tällä hetkellä mennään arviolta päivässä dpo13 (dpo = days past ovulation). Koska kiertoni pituus on 28-32 päivää, kuukautisten pitäisi alkaa jonain päivänä aikavälillä sunnuntai-keskiviikko. Nyt eletään torstaita. Kuukautisia en tietenkään odota, mutta jostain syystä minulla vain on tunne, että sieltä ne taas alkavat. Eniten ärsyttää tieto siitä, että nainen kuulemma vain usein tietää, että nyt tärppäsi. No, itse en kyllä nyt yhtään tunne niin.

Outoja oireita kuitenkin on ilmoilla. Yksi on erikoiset vuodot emättimestä. Muutama päivä sitten minulta tuli omistuista, kermaista paksua limaa emättimestä. Tänään sitten tunsin heti herätessäni olevani märkä. No, mitään vetistä aavistusta ihmeempää sieltä ei tullut, mutta nyt sitten pyyhkäisin limaista ja ruskeaa vuotoa vessapaperiin. Sellaista tulee toki joskus (usein tai aina, ns. tuhrua) ennen kuukautisia, mutta miksi jo nyt? Toisaalta tutustun kehoni naisellisiin toimintoihin kunnolla vasta nyt, joten ehkä tällaisia oireita on normaalistikin osana omaa kiertoani. Muita oireita on mielestäni tavallista kukoistavampi kasvojen iho. Finnit. On otsassa, poskessa, leuassa ja nenänpielessä. Muuten tunnen itseni kyllä täysin normaaliksi.

Eniten on mielessä pyörinyt huoli oman hormonitoiminnan puutteista. Olen tällä hetkellä ihan varma, että joko LH-hormoni tai keltarauhashormoni ei toimi odotetusti. Kansankielellä, joko en ovuloi (vaikka hienot munarakkulat kehittyvätkin) tai sitten mahdollinen alkava raskaus ei saa hormonaalista tukea jatkuakseen. Pessimisti ei pety. Ei mutta enhän minä ole pessimisti. Vai olenko sittenkin?

Mikäli nyt ei tärppää, saa kehoon tutustuminen lisää jatkoa. Seuraavina askelmerkkeinä on myös greippimehun juominen koko kierron ajan ja ovulaatiotikkuihin tutustuminen. Ja jos ei tikut bongaa LH-hormonin nousua, menen juttelemaan asiasta gynekologille.

Kesää odotan jo kovasti. Jos en ole onnistunut raskautumaan ennen sitä, niin sepä ei haittaa. Nimittäin, ei ole mitään niin autuasta kuin kesäyöt, joissa saa pyöräillä ympäri kaupunkia ja humaltua yksin tai ystävien seurassa! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Punktiopäivä

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin. Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä. Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana näh...

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?!  Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion s...