Siirry pääsisältöön

Piinan päivät

Vielä ei ole edes pääsiainen ja silti täällä vietetään piinaviikkoa. Kovin hiljainenkin se on ollut, koska parantelen ja odottelen kadonnutta ääntä tulevaksi takaisin.

Tällä hetkellä mennään arviolta päivässä dpo13 (dpo = days past ovulation). Koska kiertoni pituus on 28-32 päivää, kuukautisten pitäisi alkaa jonain päivänä aikavälillä sunnuntai-keskiviikko. Nyt eletään torstaita. Kuukautisia en tietenkään odota, mutta jostain syystä minulla vain on tunne, että sieltä ne taas alkavat. Eniten ärsyttää tieto siitä, että nainen kuulemma vain usein tietää, että nyt tärppäsi. No, itse en kyllä nyt yhtään tunne niin.

Outoja oireita kuitenkin on ilmoilla. Yksi on erikoiset vuodot emättimestä. Muutama päivä sitten minulta tuli omistuista, kermaista paksua limaa emättimestä. Tänään sitten tunsin heti herätessäni olevani märkä. No, mitään vetistä aavistusta ihmeempää sieltä ei tullut, mutta nyt sitten pyyhkäisin limaista ja ruskeaa vuotoa vessapaperiin. Sellaista tulee toki joskus (usein tai aina, ns. tuhrua) ennen kuukautisia, mutta miksi jo nyt? Toisaalta tutustun kehoni naisellisiin toimintoihin kunnolla vasta nyt, joten ehkä tällaisia oireita on normaalistikin osana omaa kiertoani. Muita oireita on mielestäni tavallista kukoistavampi kasvojen iho. Finnit. On otsassa, poskessa, leuassa ja nenänpielessä. Muuten tunnen itseni kyllä täysin normaaliksi.

Eniten on mielessä pyörinyt huoli oman hormonitoiminnan puutteista. Olen tällä hetkellä ihan varma, että joko LH-hormoni tai keltarauhashormoni ei toimi odotetusti. Kansankielellä, joko en ovuloi (vaikka hienot munarakkulat kehittyvätkin) tai sitten mahdollinen alkava raskaus ei saa hormonaalista tukea jatkuakseen. Pessimisti ei pety. Ei mutta enhän minä ole pessimisti. Vai olenko sittenkin?

Mikäli nyt ei tärppää, saa kehoon tutustuminen lisää jatkoa. Seuraavina askelmerkkeinä on myös greippimehun juominen koko kierron ajan ja ovulaatiotikkuihin tutustuminen. Ja jos ei tikut bongaa LH-hormonin nousua, menen juttelemaan asiasta gynekologille.

Kesää odotan jo kovasti. Jos en ole onnistunut raskautumaan ennen sitä, niin sepä ei haittaa. Nimittäin, ei ole mitään niin autuasta kuin kesäyöt, joissa saa pyöräillä ympäri kaupunkia ja humaltua yksin tai ystävien seurassa! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakastetun alkion siirto

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass...

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai...