Uuden kuun kiertolainen

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Maanantaina heräsimme lomaan anivarhain ja keräsimme tavaramme sekä itsemme kohti klinikkaa. Olimme sen ovilla minuutin avaamisajasta. Puoliso käveli suorinta tietä laboratorion ohi kohti spermanluovutushuonetta. Meille kerrottiin, että ensimmäinen pika-arvio inseminaation kannattavuudesta saataisiin hyvin pian sperman luovutuksen jälkeen. Äkkiä hoitaja tulikin luoksemme ja kertoi ilouutiset: kyllä, kyllä siellä on liikkuvia siittiöitä ja niitä on ihan hyvä määrä! Iloa ja yllätystä ei voinut peitellä. Ihan käsittämättömiä uutisia. Sellaisia, jotka oikeastaan jopa kumoavat ajatuksen siitä, ettäkö mikroinjektio olisi ainoa meille sopiva hoitokeino. Lähdimme kuluttamaan aikaa lähistöllä sijaitsevaan kauppakeskukseen aamiaiselle. Aamukahvien jälkeen suuntasimme flaneeraamaan Citymarketin käytäville. Pyörähdimme myös lastenvaateosastolla ja naureskelimme, miten kornia olisi ostaa ensimmäiset pikkuruiset vauvanvaatteet vaatekaappiin odottamaan hyviä uutisia. Siinä kävellessämme sitten puhe...

Pistoshoitoja on takana nyt neljä iltaa. Tälle päivälle oli varattuna ultra, jonne matkasin yksin suoraan töistä. Ihmettelin eilen onnekkuuttani siinä, etten ole vielä liiemmin tuntenut mitään oireita munasarjoissani. Jospa saankin olla se hyväonninen, joka ei saa kummempia sivuoireita tai pakotuksia hoidoista. Mitä nyt Fyremadel - fyrtsiksi nimetty jarrulääke - on aiheuttanut kirvelyä pistokohdissa. Tänään ajatus oireettomuudesta kylmäsi hetken matkalla ultraan: entäs jos lääkkeet eivät olekaan toimineet kuten odotettu? Hyvin pian ultrauspöydällä selvisi, että jälkimmäinen vaihtoehto oli valitettavasti totta. Letrozolit olivat saaneet aikaan muutaman johtofollikkelin kasvupyrähdyksen niin, että kasvattavat pistokset olivat lähteneet kasvattamaan vain niitä, eivätkä tasaisesti kaikkia. Se viime ultran 12-14 joukkio oli kutistunut kolmeen. KOLMEEN! Toisella puolella oli yksi suuri, toisella kaksi suurta follikkelia. Ja kummassakin munasarjassa paljon pieniä rakkuloita. Lääkärin ei oll...

Maanantai käynnistyi hyvin sateisena, sumuisena ja harmaana. Värittömyys ei kutsunut käynnistämään päivää tai lähtemään työmaalle, mutta muutakaan ei voinut. Näissä kohdissa ei ole valitsemista. Tiesin, että töissä minua odottaisi normaalista poikkeavia haasteita. Otin tsemppimoodin päälle ja päätin päivästä tulevan riittävän hyvän. Ilmeisesti jaksamiseni on kuitenkin ottanut jonkin verran takapakkia, koska eräs pieni odottamaton seikka aamussa sai mieleni mustumaan. Hetkessä huomasin, etten pystynyt pakottamaan mieltäni kirkastumaan. Päivä sujui miten sujui. Kehoni veteli viimeisiään. Ahdisti, oli kiire, en pystynyt rauhoittumaan koko päivän aikana. Klo 14.45 äitini tuli hakemaan minua töistä. Hän oli luvannut heittää minut lähimmälle asemalle, josta pääsisin sitten näppärästi raiteita pitkin lapsettomuusklinikalle. Asemalla minua odotti rakkaani, joka tuli mukaan klinikalle. Tsemppimoodi päällä, tekaistu reippaus kasvoillani ja kehossani pääsimme perille. Odotusaulassa huomasin j...

Kuudentena päivänä helmikuuta aamulla alkoi uusi kierto ja sitä myöten meidän elämämme ensimmäinen hedelmöityshoitokierros. Letrozoleja oli jäljellä viimekierrosta. Haimme niitä Yliopiston apteekista lisää perjantaina. Maanantaille, siis huomiselle on varattuna ultra. Viime kerralla - ennen kuin päätimme lykätä hoidon aloitusta kuukaudella - olin ehtinyt napsia seitsemän letroa (tai lörtsyä, joiksi olemme ne pienet pillerit puolisoni kanssa nimenneet). Tällä kertaa ehdin vetää kitusiini jo yhdeksännen ennen maanantain iltapäivän ultraa. Jännittävää nähdä, minkälainen joukko rakkuloita munasarjoissani on lähtenyt kehittymään. Mieliala on edelleen hyvin positiivinen hoitojen onnistumisen suhteen. Toivon kovasti sen pysyvän korkealla ja kirkkaana pitkään. Niin on paljon helpompi elää ja hengittää. Uskomatonta, että tämä kaikki on nyt virallisesti alkanut. Uskomatonta, että voimme hyvin lyhyen ajan kuluttua olla maailman onnellisin pariskunta. Matkalla on toki vielä monta kiint...