Siirry pääsisältöön

Elämämme ensimmäinen IVF/ICSI-kierros on alkanut!!!

Kuudentena päivänä helmikuuta aamulla alkoi uusi kierto ja sitä myöten meidän elämämme ensimmäinen hedelmöityshoitokierros. Letrozoleja oli jäljellä viimekierrosta. Haimme niitä Yliopiston apteekista lisää perjantaina.

Maanantaille, siis huomiselle on varattuna ultra. Viime kerralla - ennen kuin päätimme lykätä hoidon aloitusta kuukaudella - olin ehtinyt napsia seitsemän letroa (tai lörtsyä, joiksi olemme ne pienet pillerit puolisoni kanssa nimenneet). Tällä kertaa ehdin vetää kitusiini jo yhdeksännen ennen maanantain iltapäivän ultraa. Jännittävää nähdä, minkälainen joukko rakkuloita munasarjoissani on lähtenyt kehittymään.

Mieliala on edelleen hyvin positiivinen hoitojen onnistumisen suhteen. Toivon kovasti sen pysyvän korkealla ja kirkkaana pitkään. Niin on paljon helpompi elää ja hengittää.

Uskomatonta, että tämä kaikki on nyt virallisesti alkanut. Uskomatonta, että voimme hyvin lyhyen ajan kuluttua olla maailman onnellisin pariskunta. Matkalla on toki vielä monta kiintopistettä, joissa kohtalon koura voi ohjata tarinaamme synkempään suuntaan. Ensimmäinen selkeä etappi on punktio. Saadaanko munasarjoistani riittävä määrä terveitä munasoluja? Jos saadaan, alkavatko ne kehittyä terveiksi blastokystiksi?

Kommentit

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakastetun alkion siirto

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass...
6 kommenttia
Lue lisää

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...
7 kommenttia
Lue lisää

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai...
Lähetä kommentti
Lue lisää