Elämämme ensimmäinen IVF/ICSI-kierros on alkanut!!!

Kuudentena päivänä helmikuuta aamulla alkoi uusi kierto ja sitä myöten meidän elämämme ensimmäinen hedelmöityshoitokierros. Letrozoleja oli jäljellä viimekierrosta. Haimme niitä Yliopiston apteekista lisää perjantaina.

Maanantaille, siis huomiselle on varattuna ultra. Viime kerralla - ennen kuin päätimme lykätä hoidon aloitusta kuukaudella - olin ehtinyt napsia seitsemän letroa (tai lörtsyä, joiksi olemme ne pienet pillerit puolisoni kanssa nimenneet). Tällä kertaa ehdin vetää kitusiini jo yhdeksännen ennen maanantain iltapäivän ultraa. Jännittävää nähdä, minkälainen joukko rakkuloita munasarjoissani on lähtenyt kehittymään.

Mieliala on edelleen hyvin positiivinen hoitojen onnistumisen suhteen. Toivon kovasti sen pysyvän korkealla ja kirkkaana pitkään. Niin on paljon helpompi elää ja hengittää.

Uskomatonta, että tämä kaikki on nyt virallisesti alkanut. Uskomatonta, että voimme hyvin lyhyen ajan kuluttua olla maailman onnellisin pariskunta. Matkalla on toki vielä monta kiintopistettä, joissa kohtalon koura voi ohjata tarinaamme synkempään suuntaan. Ensimmäinen selkeä etappi on punktio. Saadaanko munasarjoistani riittävä määrä terveitä munasoluja? Jos saadaan, alkavatko ne kehittyä terveiksi blastokystiksi?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa. Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Lue lisää

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,

Lue lisää

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai

Lue lisää

Uuden kuun kiertolainen

Hae tästä blogista