Siirry pääsisältöön

Elämämme ensimmäinen IVF/ICSI-kierros on alkanut!!!

Kuudentena päivänä helmikuuta aamulla alkoi uusi kierto ja sitä myöten meidän elämämme ensimmäinen hedelmöityshoitokierros. Letrozoleja oli jäljellä viimekierrosta. Haimme niitä Yliopiston apteekista lisää perjantaina.

Maanantaille, siis huomiselle on varattuna ultra. Viime kerralla - ennen kuin päätimme lykätä hoidon aloitusta kuukaudella - olin ehtinyt napsia seitsemän letroa (tai lörtsyä, joiksi olemme ne pienet pillerit puolisoni kanssa nimenneet). Tällä kertaa ehdin vetää kitusiini jo yhdeksännen ennen maanantain iltapäivän ultraa. Jännittävää nähdä, minkälainen joukko rakkuloita munasarjoissani on lähtenyt kehittymään.

Mieliala on edelleen hyvin positiivinen hoitojen onnistumisen suhteen. Toivon kovasti sen pysyvän korkealla ja kirkkaana pitkään. Niin on paljon helpompi elää ja hengittää.

Uskomatonta, että tämä kaikki on nyt virallisesti alkanut. Uskomatonta, että voimme hyvin lyhyen ajan kuluttua olla maailman onnellisin pariskunta. Matkalla on toki vielä monta kiintopistettä, joissa kohtalon koura voi ohjata tarinaamme synkempään suuntaan. Ensimmäinen selkeä etappi on punktio. Saadaanko munasarjoistani riittävä määrä terveitä munasoluja? Jos saadaan, alkavatko ne kehittyä terveiksi blastokystiksi?

Kommentit

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...
7 kommenttia
Lue lisää

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Raskauden puoliväli ylitetty

Ja se on juhlan paikka. Olen juhlinut ensimmäisen puoliskon täyttymistä jo jonkin aikaa. Juhlakavereina ovat olleet puoliso ja meidän kaksi vatsassa kasvavaa kaverusta. Juhlimisen pääagendana on ollut raskauden jokahetkinen ihmetteleminen ja vatsamakuulle asettuminen liikkeitä kuulostelemaan. En muista koskaan eläneeni näin onnellista aikaa.  Raskaus-appissa oli tänä aamuna (21+2) ajatus siitä, että tällä hetkellä odottajasta saattaa tuntua siltä, kun ei unohtaisi tätä ajanjaksoa ensimmäisine potkuineen ikinä. Mutta silti paljon usein unohtuu lapsen syntymän myötä. Sovellus muistutti siitä, että on mukavaa, jos ehtii kirjoittaa ajatuksia ja koettua ylös. Lapsestakin voi olla myöhemmin mukava lukea tai kuunnella näitä muistoja. Siitä sain kipinän istua tänään alas ja kirjoittaa hieman, missä mennään.  Ihanat, hieman ristiriitaiset, mutta niin suloiset liikkeet! Niitä olen tuntenut tiiviimmin ja tunnistettavammin noin viikon verran. Suunnilleen viikolla 18 aloin tuntea joitain y...
1 kommentti
Lue lisää