Inseminaatio

Maanantaina heräsimme lomaan anivarhain ja keräsimme tavaramme sekä itsemme kohti klinikkaa. Olimme sen ovilla minuutin avaamisajasta. Puoliso käveli suorinta tietä laboratorion ohi kohti spermanluovutushuonetta. Meille kerrottiin, että ensimmäinen pika-arvio inseminaation kannattavuudesta saataisiin hyvin pian sperman luovutuksen jälkeen. Äkkiä hoitaja tulikin luoksemme ja kertoi ilouutiset: kyllä, kyllä siellä on liikkuvia siittiöitä ja niitä on ihan hyvä määrä! Iloa ja yllätystä ei voinut peitellä. Ihan käsittämättömiä uutisia. Sellaisia, jotka oikeastaan jopa kumoavat ajatuksen siitä, ettäkö mikroinjektio olisi ainoa meille sopiva hoitokeino.

Lähdimme kuluttamaan aikaa lähistöllä sijaitsevaan kauppakeskukseen aamiaiselle. Aamukahvien jälkeen suuntasimme flaneeraamaan Citymarketin käytäville. Pyörähdimme myös lastenvaateosastolla ja naureskelimme, miten kornia olisi ostaa ensimmäiset pikkuruiset vauvanvaatteet vaatekaappiin odottamaan hyviä uutisia. Siinä kävellessämme sitten puhelin soi. Hoitaja soitti ja kertoi siittiöiden kestäneen pesun riittävän hyvin. Liikkuvia siittiöitä oli juuri ja juuri määrällisesti tarpeeksi. Meidät toivotettiin tervetulleiksi inseminaatioon klinikalle.

Inseminaatio oli toimenpiteenä nopea ja lähes kivuton. Minulta punktioitiin se kolmas munarakkula tyhjäksi. Emättimen lävistävän neulan pisto tuntui samalta kuin verikokeissa ja munarakkulan imeminen ehkä vähän epämiellyttävältä, mutta muita kipuja toimenpiteeseen ei liittynyt. Punktioinnin jälkeen Puolison siittiöt imaistiin pitkään katetriin ja sitten ruiskutettiin suoraan kohtuun. Siinä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Olo maanantain jälkeen on ollut, jos ei nyt toiveikas, niin ihan hyvä ja rauhallinen. Kovin suuria odotuksia inseminaation onnistumiselle ei minulla ole, mutta kyllähän se vähän kutkuttaa ja tiedän, että taatusti ensi maanantaina alkaa oireiden tarkkailut. Aivan takuulla. Niitä minulla ei ole kyllä ollut yhtään ikävä. Muistan sen yrityksen alkuajan, kun vielä luulimme tulevamme pian raskaaksi, kaikkine oireiden kyttäilyineen ja ylianalysoimisineen. Se vasta oli kuluttavaa puuhaa. Ja kun joka kerta edessä oli pettymys. Tässä kierrossa aion olla kuuntelematta kaikkia mahan nippailuja, ällötyksen aaltoja, heikotuksia ja haukotuksia. Niiiiin varmaan... Yhtä todennäköistä kuin se, että Väyrysestä tulisi vielä presidentti.