Siirry pääsisältöön

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan.

Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta.

Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän lomaakin.

Ai niin, episodi ferritiini yllätti. Kontrollikokeessa ferritiini oli noussut kevään 24:stä 113:een! Ihan hullu juttu, jota en oikein vieläkään usko todeksi. Kätilö oli sitä mieltä, että mulla on vain ollut tosi hyvä vaste rautalisälle.

Lapsettomuushoitoblogeissa näkee käytettävän lyhennettä pp lyhenteen dpo sijaan. Tarkoittaako pp piinapäiviä? Oikaisisiko joku, jos olen kovin väärässä. Joka tapauksessa pp5:ttä elellään. Mitään oireita ja tuntemuksia inseminaation onnistumisesta ei ole. Turhauttaa. Eilen katsoin vielä Youtubesta Eero Varilan luennon lapsettomuushoitojen tilastoista. Luento alkoi inseminaation mainitsemisella. "Tässä on tilastoja Suomesta eri hoitomuodoista. Inseminaatiolla nyt ei kovin hyvät tulokset ole. Se on keskimäärin alle kymmenen prosenttia." Luento oli kyllä ihan hyvä, jos hoidot matemaattisesti tarkasteltuina kiinnostaa.


Kommentit

  1. Hei! Pakko mainita tuohon inseminaation liittyen, että aina siinä jotkut onnistuvat, ja usein aivan odottamatta. Minulle ja puolisolleni tehtiin inssi pistoshoidoilla tammikuun lopussa, ja siittiöitä oli pesun jälkeen vain 1,5 milj./ml. Ja eteenpäin liikkuvia n.75 % niistä. Eli hyvin alhaiset luvut, lääkärikin sanoi Naikkarilla etteivät he edes lähtökohtaisesti yleensä tee inseminaatiota jos siittiöiden määrä on alle 2 milj./ml. Myös oma kohdun limakalvoni oli inseminaation teon aikaan ohut, alle 6 milliä.
    Sen takia yllätys olikin suuri kun raskaustesti näyttikin plussaa pari viikkoa inssin jälkeen :) Eli ei voi ikinä etukäteen tietää! Toivottavasti tästä saat toivoa, ja onhan teille olemassa vielä paljon vaihtoehtoja, jos ei tällä kertaa onnistu.
    Hurjasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista sekä tsempeistä ja onpa upeita kuulumisia! Teillä on ollut onni ja tuuri todella matkassa. Mitkä ja miten pitkän aikaa inseminaatiosta olivat ensioireet, jotka saivat epäilemään raskautta? Meillä muuten siittiöiden määrä oli juuri hieman yli tuon 2 milj, että ei ne luvut päätä huimanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole ollut vielä mitään raskausoireita, ja nyt menossa vasta rv 5+3, joten voi olla että oireita tulee vasta myöhemmin. Onneksi hormonit kuitenkin nousseet testien perusteella ihan normaalisti, mutta totuus selviää sitten vasta varhaisultrassa maaliskuun puolella.
      Testasin siis ensin raskaustesteillä sitä, kuinka nopeasti irrotuspiikki Pregnyl häviää kehostani, ja sitten dpo10/dpo11 huomasin että viiva alkoi taas pikkuhiljaa vahvistumaan :)
      Ehkä se, etten todellakaan ajatellut inssin onnistuvan, vähensi jotenkin stressiä ja paradoksaalisesti nosti onnnistumismahdollisuuksia :D Seuraan mielenkiinnolla tämän blogin kuulumisia, kiva jos päivittelet mahdollisia oireita ja fiiliksiä!

      Poista
    2. Jännittäviä aikoja elelet! Kertoile ihmeessä tänne, kun raskaus varmistuu. Ja mukava, että seuraat. Mä päivittelen tänne taatusti kuulumisia, mutta oireista en ehkä niinkään. Niitä kun ei ole, ei sitten minkäänlaisia. Mutta jospa meilläkin olis oireeton alkuraskaus niin kuin teillä 🤞

      Poista
  3. Onnea blogin vuosipäivästä. Sitä ei onneksi tiedä, minkälainen matka on edessä, kun blogia aloittaa.

    Tuosta pp:stä, niin käsitykseni on, että se tarkoittaa alkion siirron jälkeisiä piinapäiviä. Eli kun alkio siirretään niin se on pp0. Mutta voi se varmasti hyvin tarkoittaa myös ihan piinapäiviä. Itse käytän termia dpo, kun lasketaan ovulaation jälkeisiä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täsmennyksestä! Ahaa, niin siis että vain alkion siirron yhteydessä käytettöis tuota pp:tä. Voi muuten olla. Ja kiitos myös kommentista 😊 mä oon nyt ihan fiilareissa jokaisesta sellaisesta.

      Poista
    2. Näin olen sen ymmärtänyt, mutta voi toki olla mahdollista, että olen väärässä :).

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakastetun alkion siirto

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass...

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?!  Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion s...

We are pregnant...

...until proven otherwise! Otsikko voi hämätä. Mutta annetaan mennä. Minusta on niin kovin hellyyttävä ajatus, että olen elämäni ensimmäistä kertaa raskaana, kunnes toisin todistetaan. Sisääni tuikattiin eilen katetrilla pienen pieni morulavaiheen alkio. Peruutetaan hieman ajassa taaksepäin. Maanantaina punktiossa minulta tyhjennettiin 30 rakkulaa. Niistä 19:stä löytyi munasolu. Seuraavana päivänä saimme hieman lannistavia uutisia. Munasoluista ainoastaan 11 oli ollut kypsiä. Niistä kuitenkin kahdeksan oli hedelmöittynyt. Tästä olimme tosi iloisia. Lisää alkioidemme kohtalosta saisimme tietää sitten loppuviikosta. Perjantaihin tuntui olevan ikuisuus. Maanantaina punktion jälkeisellä kotimatkalla luin uutisen, joka väläytti mahdollisuutta, että työpaikkani sulkee ovensa ja poikkeustilaa ollaan suunniteltu. Iltapäivällä seurattu hallituksen tiedotustilaisuus vahvisti epäilyt. Lojuin kotona sairauslomalla, aran alavatsan vuoksi, keskiviikkoon asti. Päätin kuitenkin olla vielä torstain...