Pistoshoitoja on takana nyt neljä iltaa. Tälle päivälle oli varattuna ultra, jonne matkasin yksin suoraan töistä. Ihmettelin eilen onnekkuuttani siinä, etten ole vielä liiemmin tuntenut mitään oireita munasarjoissani. Jospa saankin olla se hyväonninen, joka ei saa kummempia sivuoireita tai pakotuksia hoidoista. Mitä nyt Fyremadel - fyrtsiksi nimetty jarrulääke - on aiheuttanut kirvelyä pistokohdissa. Tänään ajatus oireettomuudesta kylmäsi hetken matkalla ultraan: entäs jos lääkkeet eivät olekaan toimineet kuten odotettu?
Hyvin pian ultrauspöydällä selvisi, että jälkimmäinen vaihtoehto oli valitettavasti totta. Letrozolit olivat saaneet aikaan muutaman johtofollikkelin kasvupyrähdyksen niin, että kasvattavat pistokset olivat lähteneet kasvattamaan vain niitä, eivätkä tasaisesti kaikkia. Se viime ultran 12-14 joukkio oli kutistunut kolmeen. KOLMEEN! Toisella puolella oli yksi suuri, toisella kaksi suurta follikkelia. Ja kummassakin munasarjassa paljon pieniä rakkuloita. Lääkärin ei ollut helppoa peittää pettymystään. Todennäköisesti kasvattavat pistokset olisikin pitänyt aloittaa huomattavasti aikaisemmin, esimerkiksi kiertopäivänä kolme. Nämä ovat kaikki kuitenkin vain spekulaatiota ja haluan uskoa lääkärin tehneen parhaan ratkaisunsa sillä hetkellä, kun sen teki. Toki huolellista yksilökohtaista paneutumista häiritsevä kiire tuntuu vaivaavan myös yksityisen työntekijöitä (lähes poikkeuksetta ovat omat sovitut aikatauluni venyneet klinikan puolesta), mutta en nyt jaksa vaivata päätäni jossittelulla.
Aika pian lääkärimme tuumasi ääneen, että tällaisella saldolla ei kannata lähteä tekemään munasolukeräystä. Kaikissa kolmessa rakkulassa ei välttämättä ole solua. Muutenkin on turhaa maksaa useita tuhansia euroja punktiosta tällaisessa tilanteessa, jossa realistisena odotuksena on saada kerättyä paljon suurempi joukko munasoluja. Minullahan sitä reserviä nimittäin riittää. Järkeviä vaihtoehtoja oli tarjolla kaksi. Ensimmäisenä inseminaatio ja toisena luteaalivaiheen stimulaatio. Pikkupähkäilyn jälkeen keksimme voivamme pitää kummankin vaihtoehdon avoinna. Nyt joku jo ihmettelee, miten niin inseminaatio, kun ainut vaihtoehto meidän onnistua on IVF/ICSI. Mutta kuulkaas, keho voi yllättää. Ja kuten Puolisoni spermatestitkin osoittivat, tulokset voivat vaihdella vuodenkin sisällä suuresti. Lääkäri kävi Omakannassa katsomassa, että kevään tuloksilla suosittelisi inseminaatiota, syksyn tuloksilla ei. Toivotaan siis, että tällä kertaa ollaan ainakin lähempänä kevään tulosta!!! Ja anekdoottina lääkärimme nosti esille pariskunnan, joka juuri oli onnistunut inseminaatiolla vastaavassa tilanteessa.
Meidän pitää piikittää irrotuspiikki huomenna klo 21.30, käydä maanantaina luovuttamassa sperma ja tutkituttaa se. Spermasta tehdään pikainen arvio inseminaation kannattavuudesta. Arvion ollessa positiivinen tehdään sitten inseminaatio maanantaina klo 9.30, noin pari tuntia siemennesteen luovuttamisen jälkeen. Sitä ennen lääkäri imisi neulalla kolmannen munasolun pois munasarjoista, koska kolmosia ei haluta lähteä tietoisesti yrittämään. Mikäli inseminaatiota ei kannata tehdä, aloitetaan luteaalivaiheen stimulaatio.
Tänään pistimme vielä Fyremadelin eli jarrulääkkeen maanantaita varten. On tosi jännä ajatus, että sisälläni on nyt kolme suurempaa munasolua. Entä jos kävisi niin hullusti, että inseminaatio onnistuu? Olen sitä paitsi yhä enemmän alkanut epäillä, että minun hormonitoiminnassani on häikkää. Entä jos en ovuloikaan normaalisti ja nyt lääkkeillä tulisinkin raskaaksi. Olisipa Puolisoni siemenneste riittävän hyvää hedelmöittääkseen soluni. Tai jopa ne kaksi. Ihan hullu ajatus. Realistisesti en usko siihen ollenkaan. Mutta onpa hauska heittäytyä hetkeksi kevyisiin unelmiin. Ajatella, että toisille raskaaksi tuleminen on jopa helppoa. Sepä ei kuulu meidän elämään, niin saapi sillä ajatuksella edes leikitellä.
Käynnin tulos oli todella pettävä ja huolestuttava. Olen pettynyt omaan kehooni ja siihen, että se ei ole suostunut toimimaan odotetulla tavalla. Toiveikkuus tuntui katoavan hommasta hetkeksi kokonaan. Mietin, miten tulen kestämään kaikki hoitotaipaleemme vaiheet, jos tällainen pienikin mutka matkassamme tuntuu todella musertavalta. Toki onhan minulla ollut vaikeahko viikko, mutten usko sen ainoastaan vaikuttavan tähän totaaliseen alakuloon. Tuntuisi helpommalta eristäytyä yhä enemmän ja jopa unohtaa kaikki perhehaaveet. Nyt on jo vähän helpottanut. Harmittaa vain, etten voi edes riipaista kunnon känniä tähän vitutukseen.
Hyvin pian ultrauspöydällä selvisi, että jälkimmäinen vaihtoehto oli valitettavasti totta. Letrozolit olivat saaneet aikaan muutaman johtofollikkelin kasvupyrähdyksen niin, että kasvattavat pistokset olivat lähteneet kasvattamaan vain niitä, eivätkä tasaisesti kaikkia. Se viime ultran 12-14 joukkio oli kutistunut kolmeen. KOLMEEN! Toisella puolella oli yksi suuri, toisella kaksi suurta follikkelia. Ja kummassakin munasarjassa paljon pieniä rakkuloita. Lääkärin ei ollut helppoa peittää pettymystään. Todennäköisesti kasvattavat pistokset olisikin pitänyt aloittaa huomattavasti aikaisemmin, esimerkiksi kiertopäivänä kolme. Nämä ovat kaikki kuitenkin vain spekulaatiota ja haluan uskoa lääkärin tehneen parhaan ratkaisunsa sillä hetkellä, kun sen teki. Toki huolellista yksilökohtaista paneutumista häiritsevä kiire tuntuu vaivaavan myös yksityisen työntekijöitä (lähes poikkeuksetta ovat omat sovitut aikatauluni venyneet klinikan puolesta), mutta en nyt jaksa vaivata päätäni jossittelulla.
Aika pian lääkärimme tuumasi ääneen, että tällaisella saldolla ei kannata lähteä tekemään munasolukeräystä. Kaikissa kolmessa rakkulassa ei välttämättä ole solua. Muutenkin on turhaa maksaa useita tuhansia euroja punktiosta tällaisessa tilanteessa, jossa realistisena odotuksena on saada kerättyä paljon suurempi joukko munasoluja. Minullahan sitä reserviä nimittäin riittää. Järkeviä vaihtoehtoja oli tarjolla kaksi. Ensimmäisenä inseminaatio ja toisena luteaalivaiheen stimulaatio. Pikkupähkäilyn jälkeen keksimme voivamme pitää kummankin vaihtoehdon avoinna. Nyt joku jo ihmettelee, miten niin inseminaatio, kun ainut vaihtoehto meidän onnistua on IVF/ICSI. Mutta kuulkaas, keho voi yllättää. Ja kuten Puolisoni spermatestitkin osoittivat, tulokset voivat vaihdella vuodenkin sisällä suuresti. Lääkäri kävi Omakannassa katsomassa, että kevään tuloksilla suosittelisi inseminaatiota, syksyn tuloksilla ei. Toivotaan siis, että tällä kertaa ollaan ainakin lähempänä kevään tulosta!!! Ja anekdoottina lääkärimme nosti esille pariskunnan, joka juuri oli onnistunut inseminaatiolla vastaavassa tilanteessa.
Meidän pitää piikittää irrotuspiikki huomenna klo 21.30, käydä maanantaina luovuttamassa sperma ja tutkituttaa se. Spermasta tehdään pikainen arvio inseminaation kannattavuudesta. Arvion ollessa positiivinen tehdään sitten inseminaatio maanantaina klo 9.30, noin pari tuntia siemennesteen luovuttamisen jälkeen. Sitä ennen lääkäri imisi neulalla kolmannen munasolun pois munasarjoista, koska kolmosia ei haluta lähteä tietoisesti yrittämään. Mikäli inseminaatiota ei kannata tehdä, aloitetaan luteaalivaiheen stimulaatio.
Tänään pistimme vielä Fyremadelin eli jarrulääkkeen maanantaita varten. On tosi jännä ajatus, että sisälläni on nyt kolme suurempaa munasolua. Entä jos kävisi niin hullusti, että inseminaatio onnistuu? Olen sitä paitsi yhä enemmän alkanut epäillä, että minun hormonitoiminnassani on häikkää. Entä jos en ovuloikaan normaalisti ja nyt lääkkeillä tulisinkin raskaaksi. Olisipa Puolisoni siemenneste riittävän hyvää hedelmöittääkseen soluni. Tai jopa ne kaksi. Ihan hullu ajatus. Realistisesti en usko siihen ollenkaan. Mutta onpa hauska heittäytyä hetkeksi kevyisiin unelmiin. Ajatella, että toisille raskaaksi tuleminen on jopa helppoa. Sepä ei kuulu meidän elämään, niin saapi sillä ajatuksella edes leikitellä.
Käynnin tulos oli todella pettävä ja huolestuttava. Olen pettynyt omaan kehooni ja siihen, että se ei ole suostunut toimimaan odotetulla tavalla. Toiveikkuus tuntui katoavan hommasta hetkeksi kokonaan. Mietin, miten tulen kestämään kaikki hoitotaipaleemme vaiheet, jos tällainen pienikin mutka matkassamme tuntuu todella musertavalta. Toki onhan minulla ollut vaikeahko viikko, mutten usko sen ainoastaan vaikuttavan tähän totaaliseen alakuloon. Tuntuisi helpommalta eristäytyä yhä enemmän ja jopa unohtaa kaikki perhehaaveet. Nyt on jo vähän helpottanut. Harmittaa vain, etten voi edes riipaista kunnon känniä tähän vitutukseen.
Harmi, että teillä ei mennyt nyt suunnitelmien mukaan. Mua edelleen ihmetyttää, että miksi teidän kanssa on lähdetty liikkeelle letrojen kanssa. Onko lääkäri perustellut sitä, että miksi ei suoraan aloiteta pistettävillä lääkkeillä, joita yleensä käytetään IVF:ssä?
VastaaPoistaHienoa, että löytyi kuitenkin suunnitelma B. Peukut pystyyn :)
Kiitos kommentista, Emma! Syynä Letroille on siis monirakkulaisuus, mutta kaipa ne hylätään ensi kiertoon (jos ei tästä inssissä tärppää, se siis tehtiin tänään!!!). Ihan hullun jännää, vaikkei luotto tällä hoidolla onnistumiseen olekaan valtaisa. Ilmeisesti meidän klinikalla suositaan noita Letroja enemmänkin, näin oon ymmärtänyt että niiden teho on hyväksi havaittu. Tosi mielenkiintoista kuulla, millä cocktaileilla teillä edetään sitten, kun edetään. Toivottavasti pian!! :)
PoistaHei! Olen seurannut teidän matkaa jonkin aikaa. Peukut että inssi onnistuisi! Jännittävänhän siitä tekee myös se kun teillähän ei ole inssejä takana niin onhan se mahdollista. Oliko sulla nyt sitten kuinka monta munarakkulaa inssissä?
VastaaPoistaTervetuloa seuraamaan ja kyllä lämmittää mieltä sekä se seuraaminen että kommentti!:) Tarkoitus olisi pian kirjoittaa tuosta inssistä, kunhan jaksan istua koneen ääreen. Sieltä pääsee lukemaan sitten koko stoorin, mutta rakkuloita oli kaksi. Toivotaan, että oli hyvä solu ainakin toisessa. Onko lapsettomuus sulle ajankohtaista?
PoistaKiva kuulla! :) kyllä lapsettomuus on hyvinkin ajankohtaista. 2 vuotta yritystä ja kevyet hoidot takana ja ensimmäiseen ivfään ilmoittauduttu.
Poista