Siirry pääsisältöön

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?! 

Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion seurauksena olenkin tullut raskaaksi. Tämä mysteeri selviää meillä vasta joko rakenneultrassa, jos haluamme tietää sukupuolet tai sitten vasta lasten syntymässä. Voihan olla, että he ovat epäidenttisiä, mutta samaa sukupuolta. Hämmennys on suuri. Enpä olisi tällaista uutista odottanut kaiken tämän jälkeen.

Otimme uutisen vastaan aika sekavin tunnelmin, päällimmäisinä ilo ja onni. Erityisesti miehelläni. Itselleni kuitenkin myös huoli heräsi aivan uusiin mittakaavoihin. Kaksosraskaus on aina riskiraskaus. Pahimmalta tuntui, jos olemme itse "aiheuttaneet" tämän huolimattomuudellamme. Sikäli toivoin, että kyseessä on samasta alkiosta lähtöisin olevan identtinen kaksosraskaus. Kävimme syömässä juhlalounaan nepalilaisessa. Kaksoset. Mitä hemmettiä?! Tämä lausahdus välähti tuon tuosta luontevasti osana seuraavien päiviemme keskusteluja ja arkisia toimia.

Lauantaina lähdimme viettämään iltaa ja syömään vanhempieni luokse. Mukana oli myös yksi siskoistani perheineen. Oli erikoinen tunne kantaa niin suurta salaisuutta sydänalla. Lähtökuopissamme kotiin kävin vielä vessassa. Huomasin paperin värjäytyvän ruskeaksi. Säikähdys! Tässäkö tämä nyt sitten olikin? Kylläpä tilanne veti mielen matalaksi. Jäimme seuraamaan tilannetta, muutakaan ei voinut - paitsi tietysti kääntää kaikki internetistä löytyvät kivet ruskean vuodon merkityksestä raskaudessa. 

Vuoto jatkui aina maanantaihin asti, kunnes illalla housuihini hulahti ihan verta. Jälleen kerran löysin itseni tilanteesta, jossa oli aivan varma keskenmenosta. Totesimme, ettei tässä auta nyt kuin seurailla. Tiistaina vuoto jatkui edelleen, verinen vuoto oli kyllä vaihtunut jälleen ruskeaksi pyyhkimisvuodoksi. Päätin kertoa raskaudestani kahdelle lähikollegalle. Eihän siitä mitään tullut, itkuksi meni, kun kerroin keskenmenoepäilystäni. Halusin heidän tietävän tilanteesta, koska tapahtui siinä mitä tapahtui, se tulisi vaikuttamaan työvuoteeni voimakkaasti. Kollegani kannustivat minua varaamaan illaksi ultran. Päätin varata.

Lähdimme siis illaksi lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. Sympaattinen gynekologi tutki tien kohdunsuulle ja totesi siellä olevan tervamaista vuotoa. Kohdunnapukka tuntui siltä, ettei se kielinyt keskenmenon mahdollisuudesta. Alkoi ultraus. Siellä ne kaksi veijaria edelleen kelluivat ja vilkuttivat sydämillään meille. Uskomatonta, jälleen kerran! Lääkäri löysi myös kohdan, josta tiputteluvuoto todennäköisesti lähtee: toisen istukan kiinnittymiskohta. Hän sanoi kohdan voivan vuotavan vielä pitkään. Olipa helpottava tieto ja käynti. Helpotuksen ja onnen kyyneleet jatkuivat koko illan. Nyt tuntui, että voisi ehkä alkaa hieman luottamaan kaiken tämän onnistumiseen. Edessä oli kuitenkin vielä yksi jännittävä lääkärikäynti. Varasimme ajan klinikkamme perinatologille eli riskiraskauksiin erikoistuneelle lääkärille, jonka olisi tarkoitus katsoa kohdun tilannetta tarkemmin: minkätyyppisestä kaksosraskaudesta on kysymys, onko alkioilla omat sikiöpussit ja istukat. Tätä tietoa jäimme vielä odottamaan. Käynti sovittiin torstaille 12.11.

Tällaista tietoa olemme nyt sulatelleet. Aikamoista. Kaksosraskaus muuten selittänee myös hieman viitearvojen ylimenneen HCG-arvon. Onneksi oireet eivät kuitenkaan tunnu olevan mitenkään tuplat.

Kommentit

  1. Suuret onnittelut kaksosuutisesta!! :) Jos vain pystyt, laita huolesi sivuun. Suomessa on niin hyvä ja laadukas terveydenhuolto, että sinä ja vauvasi olette parhaissa mahdollisissa käsissä. Valitettavasti kaikkialla puhutaan vain moniraskauksien riskeistä niin, että odottamisen ilo vähän kärsii siitä. Yritä kuitenkin nauttia! Et arvaa, kuinka paljon rakkautta sydämesi tuleekaan olemaan täynnä kun saat vauvat syliisi. <3 Kaikkea hyvää ja onnea odotukseen! T. Laura, kaksosten onnellinen äiti

    VastaaPoista
  2. Kiitos! ❤️ Olipa ilahduttava viesti! Onnea teille ihanista kaksosista! Olen huomannut saman, että monisikiöisistä raskauksista korostetaan usein riskinäkökulmaa. Keskenmenon, pienikokoisuuden, sikiökuolleisuuden yms riski on suurempi yksikköraskauteen verrattuna. Ei näitä tietoja tarvitsisi nyt ihan kaikkea. Itse olen ollut myös melko oireeton, mikä toki myös aiheuttaa turhaa huolta. Tuplaoireistakin kun on jopa kirjoitettu. Vatsakaan ei ole vielä tullut esiin. Millä viikoilla sun vatsa tuli selvästi esiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun maha tuli esiin vasta viikolla 14-15. Sitä aiemmin oli vain epämääräistä turvotusta. Muistan nt-ultrassa epäilleeni, olenko ollenkaan raskaana, kun oireetkin olivat niin vaihtelevia. :) Suosittelen sua liittymään (jos et ole jo tehnyt sitä) FB:ssä monikko-odottajat 2021 ryhmään. Itse olin oman vuoteni ryhmässä ja koin, että sieltä sain ehdottomasti parasta tukea ja tsemppiä kaikkeen mieltä askarruttavaan (meidän neuvolan tiemys oli valitettavasti ihan nollatasoa). Ja mikä parasta ryhmän henki oli todella positiivinen ja kannustava, eikä todellakaan mikään perusäitiryhmä, jossa mollataan ja kiusataan.

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta ja vinkeistä! Hyvä tietää tuosta ryhmästä. 🙂 Täällä ootellaan jännityksellä nt-ultraa.

      Poista
  3. Oho, jymy-yllätys varmasti oli teille tosiaankin! Elämä osaa yllättää näinkin ihanalla tavalla <3 Tuplasti onnea siis! Nyt vain luottoa tulevaan ja nauttimaan hyvistä uutisista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuplaonnitteluista! Nyt vaan jännätään seuraavaa tsekkausta, että onhan kaikki vielä hyvin. Jos on, niin toivon pystyväni asemoitumaan siihen, että päästään vielä maaliin asti. Mitä sinne kuuluu? :)

      Poista
  4. I'm back! Hetki kesti, ennenkuin olen saanut prosessoitua näitä viimeisimpiä kuulumisia. Kävimme nimittäin varhaisultrassa viime viikolla ja tällä kertaa palasimme sieltä hyvin uutisten kera. :) Eli perästä tullaan!

    VastaaPoista
  5. Siispä onnea onnea onnea!!! ❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Helmikuisen aamun valjetessa...

...syntyvät ensimmäiset julkaistavat ajatukset näille sivuille. Eivät ne ajatukset ihan uusia toki ole. Perheen perustaminen ja vauvahaave ovat olleet pienessä kahden yksikön perheessämme ajankohtaisia puheenaiheita viime vuoden lopulta asti. On hyvä aloittaa kirjoittaminen tänään, koska eilisen kirjoitus olisi voinut olla sävyltään täysin toisenlainen: innostuneisuuden, toiveikkuuden, ahdistuksen ja epätietoisuuden tahraama sekasotku. Palataan ajassa eiliseen aamuun. Loma. Mikä ihana syy panna koti ja keho kuntoon. Lomat ovat aina olleet minulle itseni ja ympäristöni huoltamisen aikaa. Koska lomiahan riittää, niiden aikana ehtii tehdä paljon muitakin juttuja, jotta ei ihan tylsäksi tarvitse heittäytyä. Kesälomalla varaan itselleni alkuun aina hammaslääkärin. Tällä kertaa talvilomalla oli vuorossa gynekologi. Toiveissa perustarkastus ja ennen kaikkea keskustelu toiveesta tulla raskaaksi. Odotusaulassa jännitti. Yritin keskittää ajatukseni palmuvehkoja ihaillessani siihen, mitä kaik

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,