Siirry pääsisältöön

Punktiopäivä

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin.

Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä.

Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana nähdä meidän oma tuttu lääkärimme siellä valmiina aloittamaan työnsä.

Ultra-anturi sujautettiin sisään. Lääkäri totesi heti alkuun, että täällähän näyttää hyvältä. Ensin silmiin pomppasi se jättifolli, joka oli jo yli 30 mm. Sen sisällä ei tainnut enää mitään munasolua sitten ollakaan. Sen sijaan näytöllä näkyi iso joukko muita folleja. Rauhoittava lääke humahti päähän hyvin nopeasti. Puhe alkoi puuroutua ja silmät tuntuivat raskailta. Vointini oli koko operaation ajan hyvä. Puoliso oli maailman ihanin tukija. Hän piti kädestä kiinni ja pyydettäessä silitti päätä. Rakkuloita tyhjennettiin oikein urakalla.

Operaation jälkeen siirryimme lepohuoneeseen. Puoliso lähti luovuttamaan spermaansa. Sillä välin biologi kävi luonani kertomassa, että munasoluja oli saatu yhteensä 19. Siinä pääsi pienet onnen ja helpotuksen itkut. Myöhemmin Puoliso harmitteli, ettei saanut olla mukana, kun sain vastaanottaa nämä hyvät uutisemme. Toivottavasti ehdimme saamaan matkallamme vielä jotkut muut hyvät uutiset, joissa hän saa olla läsnä. Ennen kotiinlähtöämme lääkäri ja biologi tulivat vielä yhdessä luoksemme summailemaan tuloksia. Rakkuloita oli tyhjennetty 30 (12+18). Niissä todellakin 19 oli löytynyt munasolu! <3!!! Huomenna saamme sitten puhelun, jossa selviää, kuinka moni soluista oli kypsiä ja on lähtenyt hedelmöittymään normaalisti. Hedelmöittyminen tapahtunee sekä ivf- että icsi-menetelmin.

Kävimme kotimatkalla syömässä ja summailemassa päivän tapahtumia. Kummallekin oli jäänyt päivästä vain hyviä kokemuksia ja muistoja. Tietysti Korona-epidemia sekoittaa niihin hyviin tunnelmiin aavistuksen jotain hyvin vaikeasti sanoin tavoitettavaa. Ehkä epätietoisuutta ja ahdinkoa. Halusimme ehtiä tiettyyn bussiin, jonne kiiruhtaessamme hoksasimme, että Panadolit jäivät hankkimatta. Ennustin, etten niitä välttämättä tule tarvitsemaan. Sitä paitsi toistaiseksi koko päivän kivulain hetki oli se, kun jouduin irroittamaan kanyylin poisoton jälkeen asetetut teipit kyynärtaipeesta. Sovimme, että jos munasarjojen kivut meinaavat iltaa kohden yltyä, Puoliso lähtee sitten hakemaan Panadolia apteekista. Tällä hetkellä on aistittavissa vain pientä arkuutta. Levossa sitä ei ole, mutta liikkeelle lähdettäessä ja vaikka vessassa käydessä kyllä.

Varasimme muuten myös ajan tuoresiirtoon, koska hyperstimulaation riskiä ei ole olemassa. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti muutamastakin eri näkökulmasta. Eniten huoliryppyjä otsalle aiheuttaa ESHRE:n eli lisääntymislääketieteen ammattilaisten eurooppalaisen järjestön ohjeistus siitä, että uusien hoitojen aloittamista olisi suositus nyt välttää. Ja jos valta valitsemiseen jäisi meille, olisi edessä aika isot eettiset pohdinnat siitä, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia.

Koko kaupungilla oli vähän aavemainen, dystooppinenkin tunnelma. Ihmiset kyräilevät toisiaan julkisissa kulkuneuvoissa. Kadut ja julkiset paikat ovat selkeästi autiompia kuin normaalisti. Silmiini osui myös artikkeli mahdollisesta koulujen sulkemisesta. Nyt taitaa todella alkaa tapahtua. Saa nähdä, mitä hallitus linjaa klo 16 alkavassa tiedotustilaisuudessa.

Kommentit

  1. Mahtava saalis, onnea! :) Hauska, kun mennään niin samoissa luvuissa. Meiltä löytyi tosiaan 18 kpl :)

    En itse osannut varautua, että korona vaikuttaisi myös tähän puoleen. Tyhmää kyllä, ettei se käynyt mielessä, mutta eipä sitä halunnut edes ajatella. Teille jää nyt kyllä vaikea valinta. Osasiko yksityinenlääkäri kertoa tarkemmin riskeistä, mitä ne voisivat olla? Tällä hetkellä kun tutkimustuloksia on tietenkin niin vähän, niin vaikeahan se on arvioida.
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Muakin lämmitti se, että siellä on kohtalontoveri samoissa lukemissa :) me odotellaan täällä puhelua labrasta. Jännittää ihan älyttömästi, mitä meille kerrotaan. Pahin pelottaa. Olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos päästäisiin hedelmöittymisessä ja jatkoviljelyssäkin samoihin lukuihin teidän kanssa!! ❤️

    Ei kai tohon Koronaan oikein osannut valmistautua, kun kaikki on käynyt niin äkkiä ja salakavalastikin. Kysyn klinikan näkökulmaa puhelimessa lisää. Varmasti tännekin siitä sitten kirjoittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukut pystyssä, että saatte hyvän määrän <3 Tule kertomaan heti, kun luvut selviävät.

      Myös tuo ammattilaisten näkemys koronasta kiinnostaa. Tosin melko epävarma tilanne tuntuu olevan kaikkialta. Nyt tuli klinikaltakin viesti, että kaikki hedelmöityshoidot ovat toistaiseksi jäissä. Melkein pahinta on, kun kukaan ei tietenkään tiedä kauanko tämä kestää.

      Poista
    2. Kuolen jännitykseen, miten kävi alkioiden kanssa? :)

      Poista
    3. Ihana :) juuri lähti postaus julkaisuun. Aloitin sen kirjoittamista jo eilen, mutta tuntui paremmalta odottaa julkaisua siihen hetkeen, kun tiesin lopullisen tuloksen. Miten siellä sujuu piinapäivät?

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai