Siirry pääsisältöön

Ultra kp6

Munasarjat ultrattiin maanantaina, kiertopäivänä kuusi. Kierros näyttäisi lähteneen hyvin käyntiin. Oikealta löytyi 11 ja vasemmalta 8 rakkulaa. Suurin osa rakkuloista oli 6-8 mm ja muutama 12 mm. Kohdun limakalvo oli 8,3 mm. Kohdun limakalvoista olen muuten aina ultrauksissa kuullut sen olleen kiertopäivään nähden "oikein hyvä". Jotain hyvää, josta voi olla tosi iloinen! Sitä kun liian usein meinaa alkaa soimata itseään naisena, kun keho ei suostu tulemaan raskaaksi.

Yksi follikkeli oli lähtenyt vähän keulimaan, mokomakin 16-millinen pröystäilijä. Sen vuoksi pistettiin Fyremadelia lihaksiin heti klinikalla, koska en ollut aikeissa suunnata kotiin vielä hetkeen. Henkilökohtaisuus ja tilanteiden huolellinen arviointi on kyllä meidän klinikan parhaita puolia. Siellä käydessä tulee aina sellainen olo, että ollaan hyvissä käsissä.

Kysyin myös lääkäriltämme tiputtelusta. En kehdannut viedä hänen aikaansa liikaa, koska hän oli suostunut vastaanottamaan meidän iltapäivästä, joten juttelimme asiasta lyhyesti. Kerroin, että olen jo ollut vähän huolissani siitä, ovatko munasoluni huonolaatuisia. Hän sanoi tiputtelun kuitenkin olevan usein vain merkki siitä, että raskautta ei ole alkanut. Liioittelua moiset aatokset siis.

Vielä en ole tuntenut mitään kummempia tuntemuksia kehossani. Mutta ehtiihän tässä vielä hyvät turvotukset ja tukaluudet keräämään kehoon. Näin tavallaan toivon, jotta tiedän, että keho tällä kertaa reagoisi lääkkeisiin.

Huomenna uuteen ultraan ja silloin selviää, päästäänkö punktioon tässä kierrossa. Lääkärimme heitti kolikkoa maanantain puolesta, jos punktiopäivään siis päästään. JÄNNITTÄÄ!!! Ihan kamalasti. Viime kierron pettymys on niin tuoreessa muistissa. Yritän keskittyä hengittelyyn ja siihen, että kaikki on hyvin nyt. Tässä ja nyt. Hetkessä, joka on ainut aika, joka meillä on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?!  Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion s...

Pakastetun alkion siirto

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass...