Siirry pääsisältöön

Ultra kp6

Munasarjat ultrattiin maanantaina, kiertopäivänä kuusi. Kierros näyttäisi lähteneen hyvin käyntiin. Oikealta löytyi 11 ja vasemmalta 8 rakkulaa. Suurin osa rakkuloista oli 6-8 mm ja muutama 12 mm. Kohdun limakalvo oli 8,3 mm. Kohdun limakalvoista olen muuten aina ultrauksissa kuullut sen olleen kiertopäivään nähden "oikein hyvä". Jotain hyvää, josta voi olla tosi iloinen! Sitä kun liian usein meinaa alkaa soimata itseään naisena, kun keho ei suostu tulemaan raskaaksi.

Yksi follikkeli oli lähtenyt vähän keulimaan, mokomakin 16-millinen pröystäilijä. Sen vuoksi pistettiin Fyremadelia lihaksiin heti klinikalla, koska en ollut aikeissa suunnata kotiin vielä hetkeen. Henkilökohtaisuus ja tilanteiden huolellinen arviointi on kyllä meidän klinikan parhaita puolia. Siellä käydessä tulee aina sellainen olo, että ollaan hyvissä käsissä.

Kysyin myös lääkäriltämme tiputtelusta. En kehdannut viedä hänen aikaansa liikaa, koska hän oli suostunut vastaanottamaan meidän iltapäivästä, joten juttelimme asiasta lyhyesti. Kerroin, että olen jo ollut vähän huolissani siitä, ovatko munasoluni huonolaatuisia. Hän sanoi tiputtelun kuitenkin olevan usein vain merkki siitä, että raskautta ei ole alkanut. Liioittelua moiset aatokset siis.

Vielä en ole tuntenut mitään kummempia tuntemuksia kehossani. Mutta ehtiihän tässä vielä hyvät turvotukset ja tukaluudet keräämään kehoon. Näin tavallaan toivon, jotta tiedän, että keho tällä kertaa reagoisi lääkkeisiin.

Huomenna uuteen ultraan ja silloin selviää, päästäänkö punktioon tässä kierrossa. Lääkärimme heitti kolikkoa maanantain puolesta, jos punktiopäivään siis päästään. JÄNNITTÄÄ!!! Ihan kamalasti. Viime kierron pettymys on niin tuoreessa muistissa. Yritän keskittyä hengittelyyn ja siihen, että kaikki on hyvin nyt. Tässä ja nyt. Hetkessä, joka on ainut aika, joka meillä on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Punktiopäivä

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin. Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä. Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana näh...

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?!  Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion s...