Siirry pääsisältöön

Ultra kp9

Hyvin käyntiin lähtenyt kierros sai matkakumppanikseen pientä epäilystä torstaina. En olisi uskonut, että tulen vielä kiroamaan tätä monirakkulaisuutta toistuvasti. Munasarjat siis reagoivat lääkkeisiin hyvin ennalta-arvaamattomasti. Ultrassa löytyi yksi 24 mm (huhhuh!), viisi 13-18 mm ja yhdeksän 11-12 mm kokoista follikkelia. Niiden lisäksi lääkäri kirjasi ylös kolme 9-10 mm. Kaipa hän siis näki toivoa yhteensä 18 rakkulalla. Papereissa lukee myös oik. 15, vas 8. Olisiko kokonaisjoukkiossa siis jopa 23 follikkelia?

Lääkärimme vastasi rehellisesti kysymykseeni siitä, mikä tällä tiellä olisi se huonoin skenaario. Siinä saataisiin punktioitua vain muutama rakkula. Hän sanoi kuitenkin pitkän kokemuksen rintaäänellä, että kyllä niiden pienempien sieltä vielä pitäisi ehtiä matkaan mukaan. Hän taisi jopa sanoa "panevansa päänsä pantiksi" asiasta. Luulenpa vain, että viime kierroksen pettymykset kummittelevat mielessä niin voimakkaina, etten meinaa pystyä päästämään epäilyksistä irti. Miten meillä voisi tällä matkalla joku kohta muka mennä kuten toivottu? Kun monet lapsettomuusmatkan vaiheet ovat tähän asti menneet sieltä vaikeamman kautta, on vaikea uskoa ja luottaa hyvään.

Punktiopäivä varattiin maanantaille. Irrotuspistos pistetään huomenna eli lauantaina klo 21.40. Siirrän kaikki toiveeni korkeimmalle, että iso joukko niitä pienempiäkin rakkuloita jaksaisivat kasvaa siihen mennessä 17-19 millisiksi. Sen kokoisia niiden kuulemma olisi hyvä olla siinä vaiheessa, kun irrotuspistos pistetään.

Harmittaa, kun en ehtinyt viime käynnillä spekuloida valittuja lääkkeitä ja niiden annoksia lääkärin kanssa. Huomaan nimittäin miettiväni, että olisiko punktio ollut parempi siirtää keskiviikolle. Olisiko Menopurin sijaan kannattanut kuitenkin valita Bemfola? Näillä nyt joka tapauksessa edetään ja punktiopäivä on lähempänä kuin uskonkaan. Sitä ennen levätään ja nautitaan viikonlopun tuomasta vapaudesta.

Jos täällä on muita IVF-hoidon läpikäyneitä ja parhaillaan sitä läpikäyviä, olisi mukava kuulla, minkä kokoisia follikkeleita teillä on ultrattu ennen punktiota ja sen yhteydessä. Vertaistuki voisi auttaa kovasti. Sydämiä ja lämpöisiä ajatuksia kaikille sekä rentouttavaa viikonloppua - koronaviruksesta huolimatta - jokaiseen kotiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai...

Raskauden puoliväli ylitetty

Ja se on juhlan paikka. Olen juhlinut ensimmäisen puoliskon täyttymistä jo jonkin aikaa. Juhlakavereina ovat olleet puoliso ja meidän kaksi vatsassa kasvavaa kaverusta. Juhlimisen pääagendana on ollut raskauden jokahetkinen ihmetteleminen ja vatsamakuulle asettuminen liikkeitä kuulostelemaan. En muista koskaan eläneeni näin onnellista aikaa.  Raskaus-appissa oli tänä aamuna (21+2) ajatus siitä, että tällä hetkellä odottajasta saattaa tuntua siltä, kun ei unohtaisi tätä ajanjaksoa ensimmäisine potkuineen ikinä. Mutta silti paljon usein unohtuu lapsen syntymän myötä. Sovellus muistutti siitä, että on mukavaa, jos ehtii kirjoittaa ajatuksia ja koettua ylös. Lapsestakin voi olla myöhemmin mukava lukea tai kuunnella näitä muistoja. Siitä sain kipinän istua tänään alas ja kirjoittaa hieman, missä mennään.  Ihanat, hieman ristiriitaiset, mutta niin suloiset liikkeet! Niitä olen tuntenut tiiviimmin ja tunnistettavammin noin viikon verran. Suunnilleen viikolla 18 aloin tuntea joitain y...