Viimeisen alkion siirto

Päätimme epäonnistuneen kolmannen alkionsiirron jälkeen lähteä yrittämään viimeistä mahdollisuuttamme heti. Julkisella suositellaan kuulemma välikiertoa lääkkeellisen kierron jälkeen, mutta yksityisellä tällaista käytäntöä ei ole. Kuukautiseni alkoivat keskiviikkona 16.9. En edes tehnyt raskaustestiä, koska tilanne oli niin tuttu. Niin nähty. Tiputteluvuoto alkoi normaaliin tapaan Terolutien läpi jo maanantaina.

Ultra-aika varattiin torstaille 24.9. Matkalla klinikalle, kirjoitin viestin torstain naisten ryhmän ystävilleni: "Mä oon matkalla klinikalle. Totaalinen kisaväsymys sen suhteen. Päätä kivistää (mun pää ei oo kipee tyyliin ikinä) ja sydän muljuilee kurkussa asti. Viimeinen mahdollisuutemme pakastimessa ennen uutta ivf-hoitoa. Huoli puuhailee tuulenpesiä rintaan - metafora, joka on ollut mulle aina lohdullinen." Sain "supertsemppi-halituksia" ja tukea sydämien kera. Toiveikkaat, he ovat minulle niin tärkeitä! Lisäksi kirjoitin, että tänään illalla pitäisi olla pistovalmiuksissa, että jos tulisinkin ryhmään ilman koiraani ja voisin pitää pistostauon juttujemme keskellä. Olen siis raahannut pentuamme mukaan tuohon torstaiharrastukseen. Suunnitelma sopi kaikille. Ensimmäistä kertaa pääsisin pistämään itse itseäni. Yksi tapaaminen oli jo peruuntunut sen takia, että pistohommat odottivat juuri torstai-illassa.

Kun pääsin perille jälleen ultrattavaksi, lääkäri totesi limakalvon näyttävän alkukierron limakalvolta. Kuulemma kuukautiset tulevat joskus raskaudesta huolimatta. Varmasti niin, muttei tässä tapauksessa. Ei muuta kuin rohkeasti viimeistä oljenkorttamme katsomaan. Ennen iltaa minun piti vielä tehdä ovulaatiotesti, koska se saattoi olla jo käsillä ja silloin siirto olisi peruuntunut ja illan pistoscocktail olisi tullut jättää nauttimatta. Tein testin Silvopleessä ennen kuin kävin herkuttelemaan. Testi oli onneksi negatiivinen. Söin maukkaan kasvislounaan ja hoidin työjuttuja kannettavallani. Illaksi suuntasin ryhmään, jossa sain pistostukea kahdelta Naistenryhmän ystävältä, jotka kummatkin ovat hoitoalalla. Itse pistämisen hoidin kuitenkin itse. Ihailin omaa rohkeuttani! Kotimatka sujui tropiikissa. Oli syyskuun lopun lämmin ilta, olisiko ollut lähes 20 astetta mittarissa.

Lääkkeellisen kierron "hedelmöittyminen" tapahtui siis la 26.9. ja viidenpäivän ikäinen alkio siirrettiin minuun lokakuun ensimmäinen päivä. Siitäpä alkoi syksyn toiset piinapäivät. Olo oli rauhallinen ehkäpä siksi, että mielessä siinti jo uusi ivf-kierros julkisella. Elämä jatkuu ja kyllä meistä kahdesta vielä jollain tavalla tulee kolme. Vai pitäisikö nyt sanoa neljä. Tässä kierrossa puhuimme myös paljon adoptiosta. Soitin jopa kaupungin adoptioneuvonnan johtavalle sosiaalityöntekijälle udellakseni, onko neuvonta mahdollista aloittaa silloin, kun miettii vielä hoitojen mahdollisuutta. Kuulemma ei. Vastaus kierteli ja kaarteli. Kaikki oli inhottavan epäselvää, mutta onneksi puhelu ei jäänyt kalvamaan mieleen pitkäksi toviksi, mitä adoptiovaihtoehdon epävarmuus toisaalta teki. Miksi vanhemmaksi tuleminen on yhdelle viidestä vain niin paljon hankalampaa kuin valtaosalle vanhemmiksi haluavista.

Testipäivä oli maanantai 12.10. Ei puhettakaan, että olisin ollut valmis tekemään sitä vielä silloin. Tuli keskiviikko. Tuttu tiputteluvuoto ei ollut vielä alkanut. Muutoin olo oli niin normaali kuin ennen kuukautisten alkua vain voi olla. Aloin tutkiskella kalenteria. Huomasin, että kolmessa aiemmassa alkionsiirrossa vuoto on aina alkanut Terolutien läpi 12 tai 13 vrk siirrosta. Nämä päivät olivat tällä kertaa tiistai ja keskiviikko. Ajattelin, että jos vuoto ei ole alkanut perjantaina, voisin ehkä tehdä testin. Ehkässä oli vielä vahva kaiku.

Tuli torstai. Matkustimme kauemmas Uudellamaalla puolisoni vanhempien luo. Siellä havahduin muutamiin viiltoihin vatsan pohjassa. Yksi tuli, kun yskäisin. Yhtäkkiä toivo alkoikin nostaa päätään. Kuukautiset eivät olleet alkaneet ja vatsassa välillä nippailee. Voisiko tämä olla? Perjantaina vietin pari tuntia googletellen Terolutien toimintaperiaatteita. Voiko lääke kuitenkin pitää vuodon poissa? Somettelun myötä asia jäi epävarmaksi leijumaan ilmoilla. Jollain Terolut piti vuodon poissa, toisten mielestä vuoto alkaa joka tapauksessa sen läpi. Näin minullekin on klinikalta sanottu.

Tuli perjantai. Vuoto pysytteli edelleen poissa, vaikka jo muutaman päivän oli tuntunut siltä, että menkathan ne tekevät tuloaan. En vieläkään uskaltanut tehdä testiä. Yhden viivan näkeminen on niin musertavaa, se vetää maton jalkojen alta ja rajusti! Kirjoitin vertaistukikanavalle: "Kokemuksia oireettomista alkuraskauksista alkionsiirron jälkeen. Todella kaipaan vertaistukea! 💗 En oo siis uskaltanut tehdä testiä, mutta testipäivä oli jo maanantaina." Yllätyksekseni sain todella tsemppaavia kommentteja. Sovimme mieheni kanssa tekevämme testin huomenaamulla. En halunnut enää pitkittää sitä lähinnä lääkkeen vuoksi, koska jos se on se vuodon poissapitävä kemikaali, en todellakaan halua sotkea koko kiertoani sen vuoksi, vaan lopettaa lääkkeen pikimiten.

Tuli lauantai. Heräsin aika ahdistuneena. Nyt. Tyhjensin rakkoni kuppiin. Dippasin digitestin sinne ja jätin aikapalikat vilkkumaan näytölle, digitestin kylppäriin, peitin vielä testinäytönkin. Palasin sänkyyn, kerroin puolisolleni tehneeni testin, joka odottaa nyt kylppärissä. Kirjoitin eiliseltä tutulle somekanavalle: "Takana pitkä matka lapsettomuuden taivalta. Elämänmittainen positiivisista testeistä täydellisen tyhjä jakso. Ainoa vaihtoehto onnistua on IVF. Kolme alkionsiirtoa epäonnistuivat. To 1.10. viimeinen pakkasen huuruinen toivomme siirrettiin minuun. Testipäivä oli ja meni. On niin paljon helpompaa huomata kuukautisten alkaneen kuin tuijottaa yhtä viivaa, joka irvistää, ivailee, kiljuu kaikkea epäonnisuutta päin kasvoja. Eilen kuitenkin ajattelin, että mitä jos lääkkeet pitävätkin vuodon poissa? Näin ei ole ennen käynyt, mutta kaikkihan on mahdollista. Kiitos Jodel-yhteisön tuen, tsemppasin itseni tekemään testin tänä aamuna! 💗 Arvaatte varmaan, että tulos on vielä katsomatta. En vain pysty. Pelkään liikaa. Olisipa oireita, joihin tarttua. Kuvotusta, väsymystä, vilua... Mutta tässä minä siemailen aamukahviani kuin maukkaimmankin lähteen vettä janoisena aavikolla. Jotain ehkä löytyy ja se herättääkin toiveita. Pelottavaa. Menkat eivät ole alkaneet Terolutien läpi ja nyt on jo 16. vrk alkionsiirrosta. Nännit tuntuvat aroilta, mutta vain nipisteltäessä. Päätä särkee näin aamusta. Jotain jänniä vatsantuntemuksia, mutta kun niitä nyt on aina. Ihan oikeasti, vatsani elää usein enemmän kuin minä itse. Flunssakin on, mutta sehän alkoi jo viikko sitten ja on joku syyspöpö."

Hetken sängyssä hengiteltyäni hain kylppäristä testin, kävelin puolisoni luokse näyttö edelleen peitettynä. Oli aika raottaa rohkeuden verhoa ja kohdata totuus. Ja kuinkas sitten kävikään...