Siirry pääsisältöön

Käynti perinatologilla

Torstaina 12.11. koitti viimein odotettu käynti vaikeiden raskauksien erikoislääkärillä klinikallamme. Hän oli tuolloin ensimmäistä päivää toimittamassa virkaansa ja me taisimme olla hänen ensimmäiset asiakkaansa. Alkukyselyjen jälkeen riisuin housuni ja pääsimme ultrattavaksi. Kohdusta paikannettiin pian kaksi sykkivää sydäntä ja hyvin aikataulussa kasvaneet pikkuiset. Liikutus oli suuri. Oivalsin, että vaikka raskaus etenee rauhallisin, luottavaisinkin mieli, uutta ultraa odottaa aina suurella jännityksellä. Mikään ei ole varmaa, kunnes varmuutta jotain kautta saa.

Ultrassa saimme varmistuksen siitä, että kummallakin kaksosista on omat raskauspussit ja istukat. Kyseessä on lääketieteen termein siis dikoriaalinen geminiraskaus. Toinen alkio vastasi viikkoja 8+4, toinen 8+1. Tuonkaltainen eroavaisuus on kuulemma ihan normaalia. Kohdunkaulu oli suljettu ja täysimittainen (37 mm). Kohtuontelossa nähtiin hematooma, joka on siis syy tiputteluvuodoille. Nyt en ole tiputellut taas varmaankaan viikkoon, joten ehkä hematooma on vihdoin imeytynyt kudoksiin ja sitä kautta hävinnyt kokonaan.

Omakantaan on kirjattu kyseessä olevan hyvin etenevä dikoriaalinen kaksosraksaus. Kuulostaapa se ihanalta! Raskausviikkoja on kasassa jo 11+1. Maaginen 12 viikon rajapyykki häämöttää vajaan viikon päässä. Odotan sitä ja seuraavaa ultraa kuin kuuta nousevaa.

Taas elellään epävarmoja päiviä. Olo on ollut melkolailla oireeton viimeiset pari viikkoa. Mitä nyt meinasin oksentaa eräänä aamuna aamubussiin... että näin! Kaikki taitaa lopulta olla aika suhteellista. Mutta esimerkiksi tänään on tuntunut siltä kuin en raskaana olisikaan. Vai olikohan minulla hieman etovaa oloa siinä ja tuossa toisessa hetkessä. Eniten pelottaa se, etteivät pikkuiset olekaan kasvaneet odotetusti. Pahimpia skenaarioita en uskalla edes sanoa ääneen. Seuraavaan h-hetkeen, ensimmäiseen seulontaultraan on aikaa viikko ja yksi yö. Maanantaina 7.12. tapaamme heidät jälleen.



Kommentit

  1. Ihanasti etenee siellä! <3 Askel askeleelta. Toivottavasti saitte seurantaultrassa hyviä uutisia. Jos kaikki menee hyvin, olemme ensi kesänä äitejä kummatkin. :)

    VastaaPoista
  2. Ei voi olla totta tai siis ihanaa, että sielläkin tärppäsi! 😄😍 Kiva seurata sitten myös teidän matkaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piinapäivät ennen testipäivää

Päätinkin pitää piinapäiväkirjaa. Melkoista tajunnanvirtaa tällä kertaa. pp1: Havahdun heti päivän alettua apeuteen. En tunne kehossani mitään erikoista normaaliin olotilaan verrattuna. Olen aivan varma, ettei tästä tälläkään kerralla tullut mitään. Aamulla oli vähän flunssainen olo, mutta kun sekään ei poikkea tavallisesta. Ärsyttävää, kun olen jostain keksinyt, että oireiden tulisi alkaa välittömästi alkionsiirron jälkeen. Ärsyttävää, kun niin monet puhuvat siitä tunteesta. Että sen vain kuulemma tietää, kun on onnistunut, vaikkei oireita olisikaan. Väitän, että senkin voi tuntea, kun ei ole. Tulee pitkät piinapäivät. Toisaalta viime kierrossa tein surutyön jo ennen testipäivää, koska silloinkin valitettavasti olin varma epäonnistumisestani. Se taas helpotti testipäivää ja yksi viiva ei kirpaissutkaan. Toivottavasti tällä kertaa saan testipäivänä nauraa sisäiselle pessimistilleni/realistilleni oikein kunnolla. Nukuin kyllä kahden tunnin päiväunet ja olen sen jälkeen ollut melkoises

Viimeisen alkion siirto

Päätimme epäonnistuneen kolmannen alkionsiirron jälkeen lähteä yrittämään viimeistä mahdollisuuttamme heti. Julkisella suositellaan kuulemma välikiertoa lääkkeellisen kierron jälkeen, mutta yksityisellä tällaista käytäntöä ei ole. Kuukautiseni alkoivat keskiviikkona 16.9. En edes tehnyt raskaustestiä, koska tilanne oli niin tuttu. Niin nähty. Tiputteluvuoto alkoi normaaliin tapaan Terolutien läpi jo maanantaina. Ultra-aika varattiin torstaille 24.9. Matkalla klinikalle, kirjoitin viestin torstain naisten ryhmän ystävilleni: "Mä oon matkalla klinikalle. Totaalinen kisaväsymys sen suhteen. Päätä kivistää (mun pää ei oo kipee tyyliin ikinä) ja sydän muljuilee kurkussa asti. Viimeinen mahdollisuutemme pakastimessa ennen uutta ivf-hoitoa. Huoli puuhailee tuulenpesiä rintaan - metafora, joka on ollut mulle aina lohdullinen." Sain "supertsemppi-halituksia" ja tukea sydämien kera. Toiveikkaat, he ovat minulle niin tärkeitä! Lisäksi kirjoitin, että tänään illalla pitäisi o

Pakastetun alkion siirto

Niin vain koitti uusi alkionsiirtopäivä. Sekä kuun että kierron 16. päivänä kohtuuni siirrettiin BB-luokan blastokysti. Biologit luokittelevat - jostain syystä - alkioita luokkiin asteikolla A-D. Luokista ei vain yleensä haluta puhua asiakkaille, koska ne aiheuttavat turhaa spekulaatiota ja painetta. Raskaus voi kuulemma hyvin alkaa niin A- kuin D-luokan alkiosta. Ja kuulemma sellaisia alkioita ei edes pakasteta, joihin ei uskota. Heti saavuttuani toimenpidehuoneeseen sain kuulla hyviä uutisia: Kaksi morulavaiheeseen jäänyttä alkiota olivat jatkaneet kasvuaan. Toinen niistä siis pakastettiin uudestaan ja toinen siirrettiin kohtuuni etsimään itselleen oikeaa kohtaa aloittaa kasvunsa ihan oikeaksi ihmiseksi. Valmiiksi pakkasessa oli yksi blastokysti. Nyt meillä on siis pakkasessa yhteensä vielä kaksi kaunista blastokystiä. Jouduin menemään siirtoon yksin, koska koronavirustilanteen vuoksi klinikoille ei saa tulla tukijoukkojen kanssa. Itselläni oli kuitenkin onnekkaasti tuttuja matkass