Siirry pääsisältöön

Käynti perinatologilla

Torstaina 12.11. koitti viimein odotettu käynti vaikeiden raskauksien erikoislääkärillä klinikallamme. Hän oli tuolloin ensimmäistä päivää toimittamassa virkaansa ja me taisimme olla hänen ensimmäiset asiakkaansa. Alkukyselyjen jälkeen riisuin housuni ja pääsimme ultrattavaksi. Kohdusta paikannettiin pian kaksi sykkivää sydäntä ja hyvin aikataulussa kasvaneet pikkuiset. Liikutus oli suuri. Oivalsin, että vaikka raskaus etenee rauhallisin, luottavaisinkin mieli, uutta ultraa odottaa aina suurella jännityksellä. Mikään ei ole varmaa, kunnes varmuutta jotain kautta saa.

Ultrassa saimme varmistuksen siitä, että kummallakin kaksosista on omat raskauspussit ja istukat. Kyseessä on lääketieteen termein siis dikoriaalinen geminiraskaus. Toinen alkio vastasi viikkoja 8+4, toinen 8+1. Tuonkaltainen eroavaisuus on kuulemma ihan normaalia. Kohdunkaulu oli suljettu ja täysimittainen (37 mm). Kohtuontelossa nähtiin hematooma, joka on siis syy tiputteluvuodoille. Nyt en ole tiputellut taas varmaankaan viikkoon, joten ehkä hematooma on vihdoin imeytynyt kudoksiin ja sitä kautta hävinnyt kokonaan.

Omakantaan on kirjattu kyseessä olevan hyvin etenevä dikoriaalinen kaksosraksaus. Kuulostaapa se ihanalta! Raskausviikkoja on kasassa jo 11+1. Maaginen 12 viikon rajapyykki häämöttää vajaan viikon päässä. Odotan sitä ja seuraavaa ultraa kuin kuuta nousevaa.

Taas elellään epävarmoja päiviä. Olo on ollut melkolailla oireeton viimeiset pari viikkoa. Mitä nyt meinasin oksentaa eräänä aamuna aamubussiin... että näin! Kaikki taitaa lopulta olla aika suhteellista. Mutta esimerkiksi tänään on tuntunut siltä kuin en raskaana olisikaan. Vai olikohan minulla hieman etovaa oloa siinä ja tuossa toisessa hetkessä. Eniten pelottaa se, etteivät pikkuiset olekaan kasvaneet odotetusti. Pahimpia skenaarioita en uskalla edes sanoa ääneen. Seuraavaan h-hetkeen, ensimmäiseen seulontaultraan on aikaa viikko ja yksi yö. Maanantaina 7.12. tapaamme heidät jälleen.



Kommentit

  1. Ihanasti etenee siellä! <3 Askel askeleelta. Toivottavasti saitte seurantaultrassa hyviä uutisia. Jos kaikki menee hyvin, olemme ensi kesänä äitejä kummatkin. :)

    VastaaPoista
  2. Ei voi olla totta tai siis ihanaa, että sielläkin tärppäsi! 😄😍 Kiva seurata sitten myös teidän matkaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Helmikuisen aamun valjetessa...

...syntyvät ensimmäiset julkaistavat ajatukset näille sivuille. Eivät ne ajatukset ihan uusia toki ole. Perheen perustaminen ja vauvahaave ovat olleet pienessä kahden yksikön perheessämme ajankohtaisia puheenaiheita viime vuoden lopulta asti. On hyvä aloittaa kirjoittaminen tänään, koska eilisen kirjoitus olisi voinut olla sävyltään täysin toisenlainen: innostuneisuuden, toiveikkuuden, ahdistuksen ja epätietoisuuden tahraama sekasotku. Palataan ajassa eiliseen aamuun. Loma. Mikä ihana syy panna koti ja keho kuntoon. Lomat ovat aina olleet minulle itseni ja ympäristöni huoltamisen aikaa. Koska lomiahan riittää, niiden aikana ehtii tehdä paljon muitakin juttuja, jotta ei ihan tylsäksi tarvitse heittäytyä. Kesälomalla varaan itselleni alkuun aina hammaslääkärin. Tällä kertaa talvilomalla oli vuorossa gynekologi. Toiveissa perustarkastus ja ennen kaikkea keskustelu toiveesta tulla raskaaksi. Odotusaulassa jännitti. Yritin keskittää ajatukseni palmuvehkoja ihaillessani siihen, mitä kaik

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,