Siirry pääsisältöön

Käynti perinatologilla

Torstaina 12.11. koitti viimein odotettu käynti vaikeiden raskauksien erikoislääkärillä klinikallamme. Hän oli tuolloin ensimmäistä päivää toimittamassa virkaansa ja me taisimme olla hänen ensimmäiset asiakkaansa. Alkukyselyjen jälkeen riisuin housuni ja pääsimme ultrattavaksi. Kohdusta paikannettiin pian kaksi sykkivää sydäntä ja hyvin aikataulussa kasvaneet pikkuiset. Liikutus oli suuri. Oivalsin, että vaikka raskaus etenee rauhallisin, luottavaisinkin mieli, uutta ultraa odottaa aina suurella jännityksellä. Mikään ei ole varmaa, kunnes varmuutta jotain kautta saa.

Ultrassa saimme varmistuksen siitä, että kummallakin kaksosista on omat raskauspussit ja istukat. Kyseessä on lääketieteen termein siis dikoriaalinen geminiraskaus. Toinen alkio vastasi viikkoja 8+4, toinen 8+1. Tuonkaltainen eroavaisuus on kuulemma ihan normaalia. Kohdunkaulu oli suljettu ja täysimittainen (37 mm). Kohtuontelossa nähtiin hematooma, joka on siis syy tiputteluvuodoille. Nyt en ole tiputellut taas varmaankaan viikkoon, joten ehkä hematooma on vihdoin imeytynyt kudoksiin ja sitä kautta hävinnyt kokonaan.

Omakantaan on kirjattu kyseessä olevan hyvin etenevä dikoriaalinen kaksosraksaus. Kuulostaapa se ihanalta! Raskausviikkoja on kasassa jo 11+1. Maaginen 12 viikon rajapyykki häämöttää vajaan viikon päässä. Odotan sitä ja seuraavaa ultraa kuin kuuta nousevaa.

Taas elellään epävarmoja päiviä. Olo on ollut melkolailla oireeton viimeiset pari viikkoa. Mitä nyt meinasin oksentaa eräänä aamuna aamubussiin... että näin! Kaikki taitaa lopulta olla aika suhteellista. Mutta esimerkiksi tänään on tuntunut siltä kuin en raskaana olisikaan. Vai olikohan minulla hieman etovaa oloa siinä ja tuossa toisessa hetkessä. Eniten pelottaa se, etteivät pikkuiset olekaan kasvaneet odotetusti. Pahimpia skenaarioita en uskalla edes sanoa ääneen. Seuraavaan h-hetkeen, ensimmäiseen seulontaultraan on aikaa viikko ja yksi yö. Maanantaina 7.12. tapaamme heidät jälleen.



Kommentit

  1. Ihanasti etenee siellä! <3 Askel askeleelta. Toivottavasti saitte seurantaultrassa hyviä uutisia. Jos kaikki menee hyvin, olemme ensi kesänä äitejä kummatkin. :)

    VastaaPoista
  2. Ei voi olla totta tai siis ihanaa, että sielläkin tärppäsi! 😄😍 Kiva seurata sitten myös teidän matkaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai

Viimeisen alkion siirto

Päätimme epäonnistuneen kolmannen alkionsiirron jälkeen lähteä yrittämään viimeistä mahdollisuuttamme heti. Julkisella suositellaan kuulemma välikiertoa lääkkeellisen kierron jälkeen, mutta yksityisellä tällaista käytäntöä ei ole. Kuukautiseni alkoivat keskiviikkona 16.9. En edes tehnyt raskaustestiä, koska tilanne oli niin tuttu. Niin nähty. Tiputteluvuoto alkoi normaaliin tapaan Terolutien läpi jo maanantaina. Ultra-aika varattiin torstaille 24.9. Matkalla klinikalle, kirjoitin viestin torstain naisten ryhmän ystävilleni: "Mä oon matkalla klinikalle. Totaalinen kisaväsymys sen suhteen. Päätä kivistää (mun pää ei oo kipee tyyliin ikinä) ja sydän muljuilee kurkussa asti. Viimeinen mahdollisuutemme pakastimessa ennen uutta ivf-hoitoa. Huoli puuhailee tuulenpesiä rintaan - metafora, joka on ollut mulle aina lohdullinen." Sain "supertsemppi-halituksia" ja tukea sydämien kera. Toiveikkaat, he ovat minulle niin tärkeitä! Lisäksi kirjoitin, että tänään illalla pitäisi o