Siirry pääsisältöön

Älä tule paha kakku, tule tule hyvä kakku!

Inseminaatiokierto päättyi kalpeaan yhden viivan loistoon. Tämä oli kaiketi kolmas raskaustesti, jonka olen tämän taipaleen aikana tehnyt. Viimekertainen laukaisi rytmihäiriöt. Tämäkin satutti, viiva irvisti ivaillen ja alleviivasi epäonnistumista. Epäonnistumista, joka tuntui koko kehossa inhona ja epätoivon väristyksinä. Mutta siitä noustiin. Jo seuraavana päivänä ajatukset ja toiveet olivat uudessa IVF-hoidossa. Se on nyt se varmin keino, jolla myös meistä voi tulla vanhempia. Tämän mahdollisuuden tiedostaminen hirvittää ja tekee onnelliseksi samaan aikaan. Se on nyt sitten tässä. Tai jättää olematta.

Tässä elämänhetkessä sunnuntai-iltana tehty big fat negative tarkoitti uuden, ja toivottavasti tällä kertaa onnistuneen, IVF-hoidon alkua. Tai no joo, maanantaiaamuna tein varmistuksena vielä toisen testin. Tiedän, typerää. Jo alkuviikosta ennen kierron alkua otin puhelun klinikalle. Sieltä pahoiteltiin negatiivista testiä, mikä tuntui oikeastaan aika hyvältä. Sain ohjeet kierron alkua varten. Kiertopäivänä kaksi alkaisi Menopur-pistokset.

Kierto alkoi keskiviikkona 4.3. ja Menopur-pistokset sitä seuraavana päivänä. Torstaina hain lääkkeet apteekista ennen illan harrastustani. Lääke piti sulkea jääkaappiin, jollainen harrastustilasta löytyi. Siellä tiedetään tilanteestani. Vannotin vain, että muistutattehan minua ottamaan nuo tuolta jääkaapista ennen kotiinlähtöä. Myös Puolisolta oli tullut viesti ennen harrastuksen päättymistä: lääkkeet 😘.  Olisi ollut kamalaa huomata kotona, että ai helvetti, sinne jäi lääkkeet.

Olimme perehtyneet huolella Menopurin käyttöohjeisiin, koska en todellakaan jaksanut raahautua klinikalle pisto-ohjausta varten. Illalla kuitenkin valmistelimme lääkettä pistokuntoon varmaan puolisen tuntia, koska ohjeistus oli jokseenkin epäselvä, eivätkä kaikki sen vaiheet olleet sovellettavissa yks´yhteen saamamme lääkepakkauksen sisällön kanssa. Muutamat kirosanat ja ahdistuksen puuskutukset kaikuivat olkkarissa sinä iltana. Lopulta, vain yhden pienen virheen tehtyämme, saimme pistettyä ensimmäisen annoksen tuota hedelmällisyyden jumalten nestettä vatsanahkaani.

Nyt mennään kiertopäivässä viisi, eikä erityisempiä tuntemuksia vielä ole. Parin tunnin päästä pistetään neljäs annos hormonia kehooni. Päivitän tämän kierron lääkecocktailin tänne, kun se selviää. Eli huomenna! Huomenna ultrataan munasarjat ja saan nähdä sekä kuulla, miten follikkelit ovat lähteneet kasvuun. Älä tule paha satsi, tule hyvä satsi! Kasvakaa, kasvakaa ja kasvakaa! Sopivasti.

Kommentit

  1. Täältä kanssa paljon tsemppiä! Onneksi IVF:ssä on jo huomattavasti paremmat onnistumismahdollisuudet :) Oletko miettinyt mitään vaihtoehtoisia hoitoja IVF:n tueksi, esim. akupunktiota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enpä ole vielä ajatellut satsata taloudellisia varoja sellaiseen. Ehkä en ole vielä riittävän varma sellaisten hoitojen tehokkuudesta lapsettomuushoitojen tukena. Onko sulla kokemuksia tai suosituksia?

      Poista
    2. Hei! Minä olen se, kenellä onnistui tuo eka inseminaatio, huolimatta miehen vähäisistä siittiöistä, joten emme ole "päässeet" vielä kokeilemaan IVF:ää. Ajattelin kuitenkin että olisin siirron tueksi koittanut sitä, tai kokeilenkin jos tämä raskaus menisi kesken ja palaisimme hoitoihin. Olet kuitenkin ihan oikeassa ettei riittävää todistusaineistoa ole! Varmaan tärkeintä on se klassinen stressin välttäminen, joka tosin on helpommin sanottu kuin tehty.
      Kiva kuulla että teillä on nyt ultrat menny hyvin! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Luulin vastanneeni sulle aiemmin, kun kiittelin tsempeistä. Vastausta ei vaan näy missään. No mutta, kiitos niistä 💛 ja ultra meni hyvin. Toistaiseksi kierros hyvässä käynnissä. Sopivankokoisia rakkuloita oli parisenkymmentä.

      Poista
    2. Mahtavaa! Siitä se lähtee :) Selvisikö jo punktiopäivä?

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni ensimmäinen plussa

Raskaustesti oli positiivinen. Näky sai aikaan onnenkyyneleet ja epäuskoa. Enpä oikeasti ollut uskonut näkeväni tätä päivää. Sen lauantain leijailimme pilvissä. Tuntuu, että raskausoireet kytkeytyivät päälle sinä samana päivänä. Mielellä on sitten iso vaikutus kehollisuuteen. Alkuun nännit olivat arat ja olo olikuumeinen. Lämmöt olivatkin muutaman päivän hieman koholla. Ne huitelivat 36.5-36.8 asteen välimaastossa.  Sitten tuli maanantai. Kaksi päivää testin teon jälkeen olo muuttui kertalaakista. Nännien arkuus oli tipotiessään, vatsa turposi palloksi ja olo oli todella omituinen. Ahdistuin ja olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä. Sinä yönä oli vaikea nukahtaa. Onneksi puoliso tuki olemalla läsnä vieressäni ja silitteli selkää. Sain unen päästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti. Seuraavana päivänä googlettelin oireiden hiipumisesta. Lopputulema oli se, että oireista tai niiden puutteesta ei kertakaikkiaan voi päätellä yhtään mitään. Tilanne voi olla hyvä tai huono. Nyt ei aut

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se tuli täyteen mittaansa kuin vaivihkaa itsenäisyyspäivän aattona lauantaina 5.12. Kaksi päivää ennen ensimmäistä kunnallista seulontaultraa. Perjantaina osuin työpaikalla väärään paikkaan täydellisen vääränä hetkenä. Jouduin lähes pakon edessä, kummallisten sattumien saattelemana kertomaan raskaudestani esihenkilölleni. Hän ainakin vaikutti kovin onnelliselta puolestamme. Kertoi myös etsivänsä minulle heiltä jo muualle joutavan kotidopplerin komeron perukoilta. Viikonloppu oli tuskainen. Olin aivan varma karman kostamisesta. Olinhan kertonut raskaudesta viimeisen viikon aikana useammillekin ihmisille. Suurimman osan uutisista olimme kyllä sopineet säästävämme nt-ultran jälkeiselle viikolle. Perheemme taas eivät tiedä tästä salaisuudesta, tai oikeastaan kahdesta sellaisesta, vielä mitään. Heitä odottaa melkoinen yllätys sitten jouluna. Ultran jännittäminen yhdistettynä taikauskoisuuteen ja viikonloppuna huonontuneeseen oloon ei ollut kiitollisin kombinaatio. Aloin jo varautua siihen,

Huolellista pohdintaa

Serkkuni vaimoineen sai juuri tyttären. Kauniin, pienen, hyvin sievän pienen kurttunaaman. Kuva ei herättänyt minussa juuri mitään tuntemuksia. Ei liikutusta, ei sen suurempaa iloa toisten puolesta. Totesin kyllä vauvan olevan oikein suloinen. Tämä tunteettomuus on kalvanut minua läpi tämän raskauden. Toki voin järjellä ymmärtää olevani iloinen kaikista syntymistä, mutta että se tunne kulkisi välittäjäaineiden avulla tietoisuuteeni on sitten eri juttu. Mainistin tästä miehelleni. Punnitsin ääneen, voisiko tähän viileään tunneilmastoon vaikuttaa meidän taustamme lapsettomuuden kanssa. Puolisoni mielestä se on hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä. "Ja huomaatko, sehän näkyy puheissasi muutenkin. Sinun on edelleen vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus vielä päättyy onnellisesti." Ja kun tämä otettiin esille, minua alkoikin itkettää. Se paljasti sisimpäni. Sen, että asia on edelleen kipeä käsiteltäväksi ja ehkäpä juuri siksi on hyvin hankala romantisoida lastensaamista. Kai