Siirry pääsisältöön

Älä tule paha kakku, tule tule hyvä kakku!

Inseminaatiokierto päättyi kalpeaan yhden viivan loistoon. Tämä oli kaiketi kolmas raskaustesti, jonka olen tämän taipaleen aikana tehnyt. Viimekertainen laukaisi rytmihäiriöt. Tämäkin satutti, viiva irvisti ivaillen ja alleviivasi epäonnistumista. Epäonnistumista, joka tuntui koko kehossa inhona ja epätoivon väristyksinä. Mutta siitä noustiin. Jo seuraavana päivänä ajatukset ja toiveet olivat uudessa IVF-hoidossa. Se on nyt se varmin keino, jolla myös meistä voi tulla vanhempia. Tämän mahdollisuuden tiedostaminen hirvittää ja tekee onnelliseksi samaan aikaan. Se on nyt sitten tässä. Tai jättää olematta.

Tässä elämänhetkessä sunnuntai-iltana tehty big fat negative tarkoitti uuden, ja toivottavasti tällä kertaa onnistuneen, IVF-hoidon alkua. Tai no joo, maanantaiaamuna tein varmistuksena vielä toisen testin. Tiedän, typerää. Jo alkuviikosta ennen kierron alkua otin puhelun klinikalle. Sieltä pahoiteltiin negatiivista testiä, mikä tuntui oikeastaan aika hyvältä. Sain ohjeet kierron alkua varten. Kiertopäivänä kaksi alkaisi Menopur-pistokset.

Kierto alkoi keskiviikkona 4.3. ja Menopur-pistokset sitä seuraavana päivänä. Torstaina hain lääkkeet apteekista ennen illan harrastustani. Lääke piti sulkea jääkaappiin, jollainen harrastustilasta löytyi. Siellä tiedetään tilanteestani. Vannotin vain, että muistutattehan minua ottamaan nuo tuolta jääkaapista ennen kotiinlähtöä. Myös Puolisolta oli tullut viesti ennen harrastuksen päättymistä: lääkkeet 😘.  Olisi ollut kamalaa huomata kotona, että ai helvetti, sinne jäi lääkkeet.

Olimme perehtyneet huolella Menopurin käyttöohjeisiin, koska en todellakaan jaksanut raahautua klinikalle pisto-ohjausta varten. Illalla kuitenkin valmistelimme lääkettä pistokuntoon varmaan puolisen tuntia, koska ohjeistus oli jokseenkin epäselvä, eivätkä kaikki sen vaiheet olleet sovellettavissa yks´yhteen saamamme lääkepakkauksen sisällön kanssa. Muutamat kirosanat ja ahdistuksen puuskutukset kaikuivat olkkarissa sinä iltana. Lopulta, vain yhden pienen virheen tehtyämme, saimme pistettyä ensimmäisen annoksen tuota hedelmällisyyden jumalten nestettä vatsanahkaani.

Nyt mennään kiertopäivässä viisi, eikä erityisempiä tuntemuksia vielä ole. Parin tunnin päästä pistetään neljäs annos hormonia kehooni. Päivitän tämän kierron lääkecocktailin tänne, kun se selviää. Eli huomenna! Huomenna ultrataan munasarjat ja saan nähdä sekä kuulla, miten follikkelit ovat lähteneet kasvuun. Älä tule paha satsi, tule hyvä satsi! Kasvakaa, kasvakaa ja kasvakaa! Sopivasti.

Kommentit

  1. Täältä kanssa paljon tsemppiä! Onneksi IVF:ssä on jo huomattavasti paremmat onnistumismahdollisuudet :) Oletko miettinyt mitään vaihtoehtoisia hoitoja IVF:n tueksi, esim. akupunktiota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enpä ole vielä ajatellut satsata taloudellisia varoja sellaiseen. Ehkä en ole vielä riittävän varma sellaisten hoitojen tehokkuudesta lapsettomuushoitojen tukena. Onko sulla kokemuksia tai suosituksia?

      Poista
    2. Hei! Minä olen se, kenellä onnistui tuo eka inseminaatio, huolimatta miehen vähäisistä siittiöistä, joten emme ole "päässeet" vielä kokeilemaan IVF:ää. Ajattelin kuitenkin että olisin siirron tueksi koittanut sitä, tai kokeilenkin jos tämä raskaus menisi kesken ja palaisimme hoitoihin. Olet kuitenkin ihan oikeassa ettei riittävää todistusaineistoa ole! Varmaan tärkeintä on se klassinen stressin välttäminen, joka tosin on helpommin sanottu kuin tehty.
      Kiva kuulla että teillä on nyt ultrat menny hyvin! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Luulin vastanneeni sulle aiemmin, kun kiittelin tsempeistä. Vastausta ei vaan näy missään. No mutta, kiitos niistä 💛 ja ultra meni hyvin. Toistaiseksi kierros hyvässä käynnissä. Sopivankokoisia rakkuloita oli parisenkymmentä.

      Poista
    2. Mahtavaa! Siitä se lähtee :) Selvisikö jo punktiopäivä?

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommentteja. Jätä sellainen ihmeessä. ❤️

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin 1-vuotispäivä

Onnea blogini! Rakkaaksi, tärkeäksi ajatusten auki kirjoittamisen kanavaksi kasvanut ystäväni! Hassua, miten tärkeältä kaverilta sinä tunnutkaan. Helmikuisen aamun valjetessa vuonna 2019 kirjoitin ensimmäiset ajatukseni tänne. Vaan enpä olisi vielä silloin uskonut, minkälainen elämänvaihe meitä odottaa. Onneksi en tiennyt. Tai toisaalta, jos olisin tiennyt, olisimme voineet aloittaa lapsettomuushoidot jo vaikkapa kesällä. Toisaalta silloin voin tosi huonosti ja olisivatko yritykset menneet ihan hukkaan, kun keho raukka vasta toipui kamalasta kevätuupumuksesta. Tällä hetkellä ajatukset koko lapsentekoprojektin järkevyydestä vaihtelevat voimakkaasti. Myös tunnemaailma meinaa koko ajan heitellä kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Juuri nyt en ole ollenkaan toiveikas sen suhteen, että tästä vielä syntyisi (hehheh) jotain järkevää ja hyvää. Ajatus töiden ja hoitojen yhteensovittamisesta ahdistaa. Olisi ollut niin hyvä hoitaa IVF-kierros alta pois helmikuussa, jolloin olin saanut töistä vähän...

Punktiopäivä

Toisten punktiotarinoissa kiinnostaa usein eniten saaliin määrä. Paljastan heti alkuun, että tiedot päivän saaliista löydät viidennestä kappaleesta, jos et jaksa lukea koko tarinaa tai tarvitset tietoa vielä myöhemmin. Kuten tavallisesti, olisi tehnyt mieli jatkaa unia, kun kello soitti meidät tänä aamuna hereille. Meistä löytyi kuitenkin tarmoa nousta ylös ja aloittaa päivä, koska punktion paketoiminen finaaliin tuntui ajatuksena tosi hyvältä. Pian selviäisi, mitä hormonihoidoilla oli saatu aikaan ja siihen tulokseen sitten sopeuduttaisiin. Sovittiin Puolison kanssa matkalla, että oli lopputulos mikä tahansa, se olisi meille riittävän hyvä. Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Perillä meidät ohjattiin lepohuoneeseen. Tilat olivat oikein viihtyisät ja lämpimät. Puoliso yritti käydä antamassa spermasatsinsa jo etukäteen, mutta huoneissa oli ruuhkaa. Näytteen antaminen jäi siis myöhemmälle. Aika pian kanyylin laittamisen jälkeen meidät kutsuttiin jo toimenpidehuoneeseen. Oli ihana näh...

Yllätyksellinen käänne varhaisultrassa

Sydän hakkasi rinnassa ja hengittäminenkin tuntui hieman raskaalta, kun odottelimme pääsyä lääkärimme ultrattavaksi. Alkuun kyseltiin vointeja, joista kerroin yksityiskohtia säästelemättä. Aika pian pääsin jo riisumaan housujani, siirryimme kohti ultraustuolia. Hyvin pian hahmotin ruudulta, mitä sisältäni löytyi. Ilmeisesti sitä on tullut aika taitavaksi erottamaan follikkelit ja muut kaiken sen mustaharmaan massan seasta. Yksityisellä on vieläpä se etu, että näkee itse kaiken, mitä lääkäri ultraa (en kyllä tiedä, miten tämä toimii julkisella). Joka tapauksessa, aivan kuin olisin jokusen sekunnin katsellut ruutua, että mitähän ihmettä?!  Pian lääkärimme jo sanoi, että täällä sykkii sydän. Se ruudulla vilkkuva valkoinen täplä oli kovin liikuttava näky. Hetkinen, täällähän sykkii myös toinen sydän. Alkioita on kaksi. Epäusko. Naurua. Joko alkio on jakautunut siirron jälkeen kahtia. Tai sitten olemme harrastaneet seksiä PAS-kierrossa otolliseen aikaan niin, että ovulaation induktion s...