Uuden kuun kiertolainen

Onnennumeroni on 9. Päätin se 9-vuotiaana pikkuneitinä eräänä päivänä huomatessani, että asuimme osoitteessa nro 9, minulla oli 9 parasta ystävää ja tunnuin muutoinkin törmäävän tuohon kauniin pyöreään numeroon usein. En enää usko onnennumeroihin, mutta yhdeksännen yk:n pyörähdettyä vuodon myötä käyntiin huomasin miettiväni, että olisiko onnekkaasti nyt meidän aikamme? Olisipa! Yrittäminen, odottaminen, toivominen ja pettyminen alkavat toden teolla välillä turhauttaa. Yrittäminen on ihan mukavaa. Seksielämä puolisoni kanssa on suurta nautintoa. Mutta piinaviikot, kaksi pitkää viikkoa ovulaatiosta uuden vuodon alkuun on rasittavaa aikaa. Viime kierto oli kummallinen. Vatsan nippailuja ja vellomisia lienee turha enää tutkiskella. Kehoni reagoi monesti vatsalla erilaisiin elämänvaiheisiin. Mutta tunteet olivat erikoisen voimakkaina pinnassa viimeisellä viikolla ennen vuodon alkua. Oli perjantai. Kävimme puolison kanssa lähikaupassa. Lähikaupan ensimmäinen osasto on hedelmien, vihannes...

Ihanaa nähdä sinua, rakas blogialustani, pitkästä aikaa! Kesäloma, se on parasta aikaa huollattaa ne hampaat, mutta myös monta muuta elämän ja kehon osaa tai aluetta. Huoltoa keho- ja mielikultani todella tarvitsevat, enemmän kuin koskaan aiemmin. Toissakierron lupaavat oireet päättyivät jälleen pettymykseen. Sunnuntaina alkaneet suurimmat oireet katosivat jo alkuviikosta. Perjantaina alavatsaa kuitenkin jomotti ja turvotti ennenkokemattoman voimakkaasti. Tämä piti toivoa yllä. Sovimme puolisoni kanssa tekevämme varhaisen testin lauantaiaamuna. Vaikka kuinka olen ajatellut, ettei tämä perhehaave meitä stressaa, niin se ei pidä paikkansa. Teimme sitten lauantaina varhaisen testin, vaikka pelko kemiallisesta raskaudesta jyrsi koloja mielenrauhaani. Heräsin tikkana seitsemän aikoihin tekemään testiä aamulla. Menin vessaan, hoidin asiaan kuuluvan proseduurin ja tulin testiä peitellen tarkastamaan tuloksen puolisoni viereen. Testinäyttö loisti ivallisesti yhtä viivaa. Sillä samalla hetk...

Eilen kävimme ulkoilemassa Itä-Helsingin upeissa merenrantamaisemissa puolisoni kanssa. Puolisoni on alun perin stadilaisia, mutta asunut tärkeimmät kasvuvuotensa muualla. Hän on siis paluumuuttanut tänne, kun päätimme seurustelumme alkuaikoina tehdä yhteisen kodin. Puolisoni oli kerrassaan viehättynyt Uutelasta, jossa vietimme eilen muutaman tunnin ensimmäistä melkeinpä kesäistä päivää fiilistellen. Koivut ovat puhjenneet suurille hiiren korville, kuva ikkunasta näyttää joka hetki vihreämmältä ja aurinko porottaa nyt täydeltä terältään. Fiilistelyn taito on tärkeä taito. Ilman sitä nykyhetki saattaa jäädä aika hailakaksi. Metsässä meidän ohitsemme lenkkeili sinitakkinen henkilö. Takissa luki "The only way is forward" - takin printti sai osakseen arvostelua tältä vihertävän punaiselta pariskunnalta. Jos ainoa tie on eteenpäin, jos ajatukset ovat aina tulevassa, voi nykyhetken aistiminen jäädä valjuksi. Näinä vauvahaaveaikoina olen huomannut miten tärkeää on osata keskittyä ...

Viimekertainen kierto päättyi pettymykseen. Tai eipä se niin valtaisa pettymys ollut. Olin jo valmistautunut kuukautisiin. En tiedä, olenko aina tiputellut ruskeaa vuotoa useita päiviä ennen kuukautisten alkua, ja nyt sitten vasta huomaan sen. Vai onko oire tosiaan uusi ja ilmestynyt tässä yrittämisen myötä. Jos, niin mistä se kertoo? Lisäksi ihoni on kukkinut kovasti. Aivan kuin se ironisesti yrittäisi koristaa minua joihinkin juhliin, joita ei koskaan tule. Nyt eletään uutta kiertoa ja ollaan kiertopäivässä 14. Jodelin Vauvakuume-ryhmä on ollut ahkerassa kulutuksessa. Kirjoitan ja luen. Vastaan ja teen uusia aloituksia. Niille, jotka eivät tunne Jodelia kerrottakoon, että se on anonyymi sosiaalisen median alusta. Ladattavissa sovelluksena puhelimeen. Lisäksi olen juonut päivittäin greippimehua, aloittanut myös vehnänalkioöljyn käytön ja napsinut päivittäin vitamiineja (d-vitamiini, foolihappo, sinkki...). Doupeimmat Jumala seivaa. Greippimehu - tuo poppakonsteista tunnetuin! Goog...

Vielä ei ole edes pääsiainen ja silti täällä vietetään piinaviikkoa. Kovin hiljainenkin se on ollut, koska parantelen ja odottelen kadonnutta ääntä tulevaksi takaisin. Tällä hetkellä mennään arviolta päivässä dpo13 (dpo = days past ovulation). Koska kiertoni pituus on 28-32 päivää, kuukautisten pitäisi alkaa jonain päivänä aikavälillä sunnuntai-keskiviikko. Nyt eletään torstaita. Kuukautisia en tietenkään odota, mutta jostain syystä minulla vain on tunne, että sieltä ne taas alkavat. Eniten ärsyttää tieto siitä, että nainen kuulemma vain usein tietää, että nyt tärppäsi. No, itse en kyllä nyt yhtään tunne niin. Outoja oireita kuitenkin on ilmoilla. Yksi on erikoiset vuodot emättimestä. Muutama päivä sitten minulta tuli omistuista, kermaista paksua limaa emättimestä. Tänään sitten tunsin heti herätessäni olevani märkä. No, mitään vetistä aavistusta ihmeempää sieltä ei tullut, mutta nyt sitten pyyhkäisin limaista ja ruskeaa vuotoa vessapaperiin. Sellaista tulee toki joskus (usein tai ...

Mitä onnistunut raskaaksi tuleminen vaatii? 1) riittävän säännöllisen kuukautiskierron ja ovuloivan naisen kehon 2) ainakin yhden aukinaisen munajohtimen 3) miehen riittävän siittiötuotannon 4) onnistuneen yhdynnän ja 5) raskauden mahdollistavan kohdun. Meidän perheestämme löytyvät ne kaikki (ellei sitten joskus toisin todisteta, viime kirjoituksessa mainitsemani negatiivinen ovulaatiotesti kauhistutti ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa) . Vaikka kaikki nämä edellytykset raskautumiselle olisi ja ikää ihmisellä kolmisenkymmentä vuotta, on jokakuinen todennäköisyys tulla raskaaksi ~ 20 prosenttia. En olisi ikinä uskonut todennäköisyyden olevan noin pieni. En, ennen kuin lähdimme tekemään tätä matkaa. Monia matkaoppaita lukeneena tietoa on ehtinyt tarttua pääkoppaan. Halusin sitä tai en. Loputtoman utelias luonteeni ei anna armoa. Yllä luettelemieni ehtojen valossa kolmikymppisistä pariskunnista 80 prosenttia raskautuvat ensimmäisen vuoden aikana. Kahden vuoden aikana heistä 90:tä...

...syntyvät ensimmäiset julkaistavat ajatukset näille sivuille. Eivät ne ajatukset ihan uusia toki ole. Perheen perustaminen ja vauvahaave ovat olleet pienessä kahden yksikön perheessämme ajankohtaisia puheenaiheita viime vuoden lopulta asti. On hyvä aloittaa kirjoittaminen tänään, koska eilisen kirjoitus olisi voinut olla sävyltään täysin toisenlainen: innostuneisuuden, toiveikkuuden, ahdistuksen ja epätietoisuuden tahraama sekasotku. Palataan ajassa eiliseen aamuun. Loma. Mikä ihana syy panna koti ja keho kuntoon. Lomat ovat aina olleet minulle itseni ja ympäristöni huoltamisen aikaa. Koska lomiahan riittää, niiden aikana ehtii tehdä paljon muitakin juttuja, jotta ei ihan tylsäksi tarvitse heittäytyä. Kesälomalla varaan itselleni alkuun aina hammaslääkärin. Tällä kertaa talvilomalla oli vuorossa gynekologi. Toiveissa perustarkastus ja ennen kaikkea keskustelu toiveesta tulla raskaaksi. Odotusaulassa jännitti. Yritin keskittää ajatukseni palmuvehkoja ihaillessani siihen, mitä kaik...