Uuden kuun kiertolainen

Tuli mieleen pistäytyä kirjoittamaan vähän kuulumisia runsaslukuiselle seuraajajoukolleni. Tai sitten ihan vain itselleni. On perjantai, joka on viime aikoina tullut hurjan nopeasti vastaan uudestaan. Aika kuluu nopeaan, elämä rakastaa kiiruhtamista. Jopa nyt, kun odotan kuukautisten eli hoitokierroksen alkua kuin uutta kuuta nousevaa. Ajan vääjäämätön valuminen käsistämme on surullistakin. Eniten suren äitiäni, jota sairaus on selvästi vienyt huonompaan suuntaan viime vuoden aikana. Haluaisin jo kovasti, että äiti ja kaikki muutkin rakkaat saisivat iloita kanssamme uutisista perheenlisäyksestä. Ja mitä pikemmin onnistumme tulemaan raskaaksi, sitä pidemmän aikaa oma lapsemme saa tuntea isovanhempansa. Olen edelleen ihmeellisen toiveikas, luottavainenkin onnistumisemme suhteen. Samalla kuitenkin huomaan, etten ajattele lapsen saamista konkretian tasolla ollenkaan. En esimerkiksi osaa hahmottaa sitä, että jo vuoden kuluttua voin hyvin olla tulossa äidiksi. Tai että meillä saattaa sil...

Tänään, tämän vuoden tammikuun toisena maanantaina kävimme jälleen yksityisellä klinikalla. Olin saanut aamun vapaaksi töistä. Puoliso lähti mukaani. Koska kaikki on meille uutta, jännittävää ja vierasta, haluamme vastaanottaa kaiken tiedon yhdessä. Mikäli hoidoista tulee rutiinia ja liian tuttua (mitä emme missään unissamme toivo), voin jatkossa käydä perustarkastuksissa hyvin yksinkin. Sitä paitsi puolison tuen määrä on liikuttavaa. Se tuntuu hyvältä. Tällä kertaa tarkistettiin ultralla, olivatko Letrozolit saaneet toivottua tulosta aikaiseksi. Monirakkulaisuuteni vuoksi Letroilla on tarkoitus kasvattaa sopivankokoinen valikoitu joukko munarakkuloita, koska hyperstimulaatioriskin vuoksi niitä ei haluta liikaa. Lääkäri ultrasi minut ja totesi ääneen toisessa munasarjassa olevan oikein mukavan määrän suurentumaan lähteneitä rakkuloita. Myös viereisessä munasarjassa rakkuloita oli ihan hyvin. En äkimmiten löydä Omakannasta tietoa rakkuloiden tarkasta määrästä - tai siis oikeammin Omak...

Minun ja puolisoni eli meidän vuosikatsaus: - No, mistäs me aloitetaan? - Ai mistäs me alotettais. Vuodessa on tapahtunu aika paljo kaikkee. Pitäiskö mun ottaa kuvat esiin? Auttaisko se? Kuvista saa tietynlaisen... - Ai minkälaisen? - Et mitä kaikkee onkaan tapahtunu vuoden aikana. - Tehdäänkö niin, että kirjoitetaan kuukausikohtaisesti jotain? - Joo, käy sekin. Pitäis vaan muistella, mitä tammikuussa tapahtu. - No jos otetaan siihen ne kuvat apuun? - Joo! Tammikuu: Vuosi vaihtui kaksin kotona. Lähdimme vastaanottamaan vuosikymmenen viimeistä vuotta kaupunginosamme maamerkille puoleksi yöksi. Kuvasimme matkalla videon, johon oli hauska palata näin vuoden päästä. Joulukuun lopussa valui käyntiin toinen yrityskiertomme. Ajatuksissamme ei edes ollut sitä vaihtoehtoa, ettäkö lapsen alkuun saattaminen olisi meille vaikeaa. Olimme vielä varovaisen toiveikkaita ja innokkaita yrityksessämme saada oma lapsi. Tammikuussa kävimme näköjään myös luistelemassa kummilapsemme kanssa. Helm...

Korkkasimme yksityisen lapsettomuusklinikan palvelut joulukuun 3. päivänä. Minulle tehtiin jälleen yksi ultraus. Hyvä niin, koska tämän ultrauksen seurauksena sain myös PCO-diagnoosin. Olemme siis saaneet oikein tuntuvan lottovoiton - jos ei nyt jättipottia - koska vikaa löytyi sitten minustakin. Se, miten merkittävästä hidasteesta on kysymys, jäi ja jää pysyvästikin arvoitukseksi. Todennäköistä on se, etten ainakaan ihan joka kierrossa ole ovuloinut. Minullahan ei ole mitään PCOS-diagnoosin täyttäviä ominaisuuksia: liikakarvoitusta, aknea, lihavuutta, rasvaisen ruuan himoa tai epäsäännöllistä kiertoa. Ainoastaan monirakkulaiset munasarjat. Rakkuloita löytyi ainakin parisenkymmentä kummastakin munasarjasta, mikä tarkoittaa sitä, että niitä voi todellisuudessa olla enemmänkin. Normaalisti naisella on kerrallaan yhteensä kymmenisen rakkulaa. Meillä monirakkulaisilla 40 tai jopa enemmän. AMH-arvokin minulla oli yli yhdeksän. Pelkästään jo tämän mukaan minulla voidaan kuulemma todeta ...

Kävimme siis marraskuun alun puolella tapaamassa pankkivirkailijaa. Saimme pankkilainan! Sen verran vieläpä, että se kattaa muutamankin hoidon, jos sellaiseen on tarvetta. Lisäksi voidaan rauhassa suunnitella ensi kesän häitä. Eikä siis tarvitse miettiä jokaista rahareikää niin julmetun tarkkaan. Olemme senkaltainen parivaljakko, että elämme jo valmiiksi melko säästeliäästi. Sellainen elämäntapa kerryttää helposti säästöjä tilille. Kuitenkin tuntuu hyvältä, että rahaa pahan päivän varalle löytyy. Nyt se paha päivä tuli konkreettisesti elämäämme ja tuntuu hyvältä, ettei tarvitse elää kädestä suuhun vain sen takia, ettemme onnistu luonnonmukaisesti saattamaan lastamme alulle. Pieni toiveikkuuskin alkaa nostaa päätään. Viime aikoina on ollut helppoa hengittää. Vaikka henkeä ahdistaakin aika ajoin. Melkoinen kontradiktio. Hengenahdistus liittynee siis näihin lisälyönteihin, joita sydämeni takoo edelleen tuhansia päivässä. Viime viikot ovat onneksi olleet rauhallisempia. Nyt tosin keitin ...

Isänpäivän 2019 muistan ensimmäistä kertaa melko lailla harmaana. Ulkona on harmaata ja niin on sisällänikin. En tunne varsinaisesti huonoa oloa, katkeruutta, surua tai epäoikeudenmukaisuutta. En vain tunne juuri mitään. Kävin eilen tapaamassa lyhyesti isääni, jotta mikään ei velvoittaisi minua osallistumaan yhteisille isänpäiväjuhlille tänään. En pysty, en jaksa. Suojelen mieliparkaani jäämällä kotiin. On vielä pieni mahdollisuus, että aktivoin itseni kohti vaarinpäivänjuhlia, joihin tulee siis muitankin sukulaisia. Myös se perhe, johon on juuri hiljattain saatu perheenlisäystä ja siskoni perhe, johon onnellisesti odotetaan lasta. Tiedän kuitenkin, että loppuilta sujuu sitten entistä ankeammissa tunnelmissa. Toisaalta voisin lyhyesti vain käydä siellä ja sitten lenkkeillä kotiin. Lenkki ja ulkoilmasta ammentaminen tekisivät varmasti hyvää. Olen vetäytynyt viime aikoina omiin oloihin. Se tuntuu hyvältä ja suojaavan pahalta ololta. Kartan paikkoja, joissa tiedän puhuttavan lapsista ja...

Viime kirjoituksessani kerroin ensikäynnistämme Tilkan Viuhkassa. Tuolloin olimme vielä onnellisen tietämättömiä siitä, ettemme voisi kevyen toiveikkain mielin jatkaa yrittämistä. Lisäksi lyhyesti väläytelty hoitosuunnitelma ei tulisi alkuunkaan toteutumaan. Puoliso kävi antamassa spermanäytteensä päivä tai kaksi ensikäynnin jälkeen. Noin viikko siitä hän oli päivällä joutunut vastaanottamaan melko järkyttävän puhelun. Puoliso lähetti minulle viestin, jossa kertoi saaneensa lisätietoa spermanäytteestä. Hän pyysi minua soittamaan, kunhan töiltäni ehtisin. Työni on kiireistä ja päivät kuluvat yleensä putkessa, johon sujahdan kun työpaikan oven aamulla avaan. Niin oli käynyt myös tuona torstaina. Onneksi sain puolison viestin vasta, kun olin saanut sen päivän työt päätökseen. Tunsin nimittäin heti, että kaikki ei ole kunnossa ja huoli sai yliotteen kehostani. Soitin puolisolle ja sovimme näkevämme pian keskustassa, jossa meillä olisi hetkinen aikaa ennen illan harrastustani. Emme ehti...